HYMYILYÄ

Tumma taivas jouluyönä,

tähdet tuikkii valovyönä.

Ilmassa on ripaus taikaa,

rauhallista joulunaikaa!

Hymylle syntyi 10.12.09 neljä pientä (painot 110-180g), mutta pontevaa pentua <3! Ehdin parahiksi Inkooseen Eran luo ennenkuin alkoi ns tapahtua! Ei sillä, että meitä olisi välttämättä edes tarvittu, Hymy hoiti homman erittäin hienosti! Ja on mitä omistautunein mude pentueelleen, ihan 24/7 ;D!

Ensin syntyivät tytöt ja noin tunnin kuluttua pojat. Kaikki ovat soopeleita, yllätys! ;), ja mitä söpöimpiä pennuja! Kertun sanoin, Hymyllä on hiiliä! Tytöt katselivat pentujen kuvia ja Kerttu oli vahvasti tätä mieltä Ja on edelleen, ei pennuja vaan hiiliä <3!

Pentujen ja Hymyn kuulumisia voi lukea myös Nappulavaaran kennelin blogista. nappulavaaran.blogspot.com/

Ensimmäisiä kuvia pennuista myös täältä, kuvia ei saa kopioida tai käyttää ilman lupaani.

picasaweb.google.com/pj.haavisto/20091210HymynPennut0Pv101209

Muuten aika on taas vain mennyt. Minne, sitä en tiedä, mutta nopeesti. Pakkaset kiusasivat viime viikolla ja oikein kunnolla mökkiydyttiin, kun en yli -20 asteen pakkaseen neitejä (tai itseäni...!) laittanut. Huh ja puh, huusholli on vieläkin ihan kuin pyörremyrskyn jäljiltä! Nyt pakkailen kimpsuja ja kampsuja kasaan, lähdetään mummoloihin Teuvalle jouluksi! Ja josko "pyörähtäisi" pentulaatikollakin, ihunata!!

Hymy alkaa kohta saada rantapallon muotoja :) Tuntuu, että sen masu kasvaa ihan silmissä! Ja samaa tahtia käy rouva itse jotenkin utuisemmaksi - ihan kuin kaikki tuossa rakkaassa tapahtuisi vähän hitaammin, positiivisessa hengessä. No, ei kuitenkaan joka hetki ole näin. Ulkona Hymy innostuu ottamaan vielä melkoisia vetoja Kipan kanssa. En ole enää päästänyt niitä samasta ovenraosta ulos, en kykene ilman kylmiäväreitä katsomaan sitä vauhtia millä ne painavat toistensa niskassa roikkuen puutarhaan (lue: Hymy roikkuu Kipan niskassa...). Ja huomattavaa on myös, että meidän superseurapiirirakkoisella shelttiöllä alkaa olemaan pissihätä :) Ei enää puhettakaan puiden latvojen katselusta ja kukkien haistelusta, nyt kyykätään heti eikä hetken päästä ;) Isikin tykkää, kun aamuasioinnit lyhenee puoleen!

Hymy ja masu 40vrk aterialla. Ruoka tosin saisi maistua hieman paremmin...

Kosketellen kyljet ovat pinkeät ja vartalon alla kylkiluiden loputtua vatsalinja ei enää nouse vaan jatkuu pötkönä. Hymy venyttelee tosi paljon ja tuntuu, että se ei ole itsekään oikein sinut masunsa kanssa. Huomaan usein, että se seisoo jännittyneesti, kuten tässäkin. Mutten toisaalta ihmettele, kun muistelen oman masuni kasvatusta. Kiristi ja puristi :)

Pianhan se Hymy jo lähtee Eran luo, perjantaina. Ikävä tulee, mutta ei hätä :) Hymyn anopilta Carrolta, oli masusta tuntunut jo pieniä viestejä ulos, ihanaa! Carro on kuitenkin sen verran Hymyä edellä, että en taida ehtiä niitä pikku tassuja tuntemaan, niisk.

Lumet taitaa sulaa, nytkin vettä sataa. Lumiukolta on jo kaikki hampaat tippuneet ja porkkananenän taisivat harakat pihistää maasta. Huomenna ei varmaan ole enää koko ukkoa, plaah. Äkkiä lunta lisää ja pakkasta, kiitos! Lähdin eilen aamupäivällä tyttöjen ja koirien kanssa kiertämään lenkin tuohon metsään. Otin tytöille pulkat, kun eivät ehkä jaksa kävellä koko matkaa. Siinä oli käydä niin, ettei äiti jaksanut vetää koko matkaa. Lumet oli paikoin sulaneet kokonaan ja selitä siinä kahdelle jo hieman väsyneelle sekä nälkäiselle 2veelle, että nyt ei voi istua pulkassa vaan täytyy kävellä. Huuto ja HUUTO siinä tuli, myös muden pinna paloi. Sanni kuunteli hetken emonsa painavia perusteita sille, miksei tämmöinen peli voi jatkua ja totesi sitten vain että "äitillä on huono patteri"... Muunmuassa se :) Kai tämä ajatus oli jotenkin saanut alkunsa siitä, kun otsalampussa oli yhtenä iltana huono patteri. Mutta että äidilläkin. Se on ollut huono tänäänkin eikä se nyt yleensä ottaen mitään durasell-luokkaa lataukseltaan olekaan ;D

Mutta nyt BB :)

Miten onkaan päivitykset karanneet. Taisi olla tällä vuodella tilitettynä tammi-, helmi-, kesä- ja elokuu. Tai sinnepäin... Melkein siis koko vuosi paketissa ;)! Laitetaan päivitysten viimeaikaisin puuttuminen kadonneen kameran piikkiin. Se oli varmassa tallessa melkein 2kk. Tänään se vihdoin löytyi, juuri kun olisin uutta lähtenyt ostamaan. Etsin avainrenkaita heijastimiin. Löysin ne ja kameran samasta paikasta eteisen lipaston toiseksi alimmasta laatikosta. Syyllisiäkin kadotukselle on kaksi kappaletta... Kuka arvaa?

Kuvattavaa olisi ollut vaikka ja mistä. Syksy ja kura ehtivät vaihtua talveen ja lumeen, ihanaa! Sitä kuraa nimittäin oli, kun pihat kaivettiin auki kunnallistekniikkaa varten. Piste ja aamen, nyt vettä tulee vaikka sähkökatko yllättäisi ja kakkapaisumus ei enää lokakaivossa yllätä. Miten se olikin niin vaikeeta soittaa ajoissa tyhjennettäväksi... Tytötkin ovat kasvaneet sitten viimeisten otosten ainakin metrin ja kymmenen kiloa!

Piharemppojen ajan olin tyttöjen ja koirien kanssa evakokkoreissussa pohjanmaalla, melkein kuukauden! Samalla reissulla sai alkunsa myös tämän vuoden ihanin joulupaketti :) Hymy Haavisto ja Särö Petteri Pikkarainen (Trickteam Roger Rabbit) tapailivat toisiaan pimenevissä syysilloissa ja näiden hetkien hedelmiä nyt odotetaan syntyviksi Nappulavaaran kenneliin joulukuun alkupuolella :)!

Kuva Miira Häggblom

Tuleva äiti voi jo nyt hyvin paksusti, ruoka tosin ei rouvalle oikein maistu... Tarjoillaan pehmennettynä, hienonnettuna, haudutettuna, lihalla, kanalla ja munalla jnejnejne mutta hän vain imeskelee poskiaan! No, sympatiasyömistä on kyllä muuten huomattavissa lähipiirissä, öhöm :) Agilityradoilla saatetaan nähdä tukevoitunut Rouva Haavisto ja hyvin syönyt fifinsä Kipa Irmeli! Mutta asiaan vielä, tiineyttä on kestänyt tänään 37vrk. Odotettavissa on todennäköisesti useita penneleitä, tiineysultrassa näkyvissä oli monen monta pientä sykkivää sydäntä. Saapa nähdä, pitävätkö mun enneuneni kutinsa. Niissä pieniä soopeleita on kirmaillut Veli-Kanin johdolla seitsemän! Paitsi että toissa yönä syntyi myös tricolour nimeltään Hermeliini - se lienee toteutuessaan kuitenkin olevan jo enenmmän kuin "lotossa 7 oikein"-mahdollisuuksien luokkaa. Hymy lähtee ensi viikolla rakentamaan pesäänsä Eran luo Inkooseen ja tän muden napanuoraa nyt vähän venytetään ;-). Se kestää, voi vähän paukkua mutta silloin varmaan pitää lähteä kurkkaamaan pentulaatikon touhuja!

Nyt pitänee laittaa iltapuurot tulille. Koitan räpsiä kuvia MASUsta ja laittaa päivitystä tulemaan... Alla nyt vielä itse mude. 8 viikkoisena pallerona. Ai miten niin pentukuumetta :)?!

Niin se heinäkuu vaan luikahti. Nopeesti ja jonnekin. Mutta kesää on vielä jäljellä *rallattelee mamban tahtiin* :)!

Käytiin jokunen viikko sitten tyttöjen kanssa Survo-Korpelan kotieläinpihalla. Oli possuja, kukkoja, lampaita, vuohia, marsuja ja pupuja. Oli siis ihanaa! Piti mennä toistekin, mutta luin just lehdestä, että pihalla oli vietetty kesän päättäjäisiä heinäkuun lopussa. Höh, ei ehditty enää :/ (äitiä siis harmittaa, soli niin ihana se possu!).

Possut olisivat olleet kesän jälkeen vielä vailla kotia, "melkein" jo otin meille mutten sitten kuitenkaan. Marko haluaisi Hymylle lampaita - kai kaksi possua ajaisi saman asian? Ne oli ihania, kun saivat hepuleita aitauksessaan, pukittelivat, röhkivät ja vetivät sata lasissa peräjulkua ympäri ämpäri :) Kerttukin tykkäsi niistä!

Sannin lemppareita olivat vuohipukit, voikukanlehtien syöttäminen ukkeleille oli aivan pop!

Täytynee yrittää tehdä Ähtärin retki jossain vaiheessa vielä loppu kesän kuluessa. Sieltä varmaan voisi saada mukaan syksyllä kotia etsivän hirven? Ilman niitä kärpäsiä, tottakai. Mahtuu helposti meidän kyytiin!

Jatketaan nyt vielä eläinteemalla... Mä luulin, että meillä asuu parsoni ja sheltti. Mut se sheltti onkin kiinanharjakoira. Niistä voi tulla sellasia, jos ne pesee. Noudatin kyllä ohjelämpötilaa, en ligonnut ja rumpukuivaajaakaan ei käytetty. Mutta jostain syytä kaikki villat lähti. Olis vissiin pitänyt laittaa villapesulle eikä kirjopesulle mutkun mä luulin, et tricolorit pestään sillä. Shampookin oli sinistä, sekin oli varmaan väärän väristä, siitä sen täytyy johtua. Mutta lopputulos on kutistunut, pohjavillaton, päällyskarvaakin menettänyt sekä lähes housukarvaton söpöstys, joka on rekisteröity shetlanninlammaskoiraksi. Jos kiinanharjakoirilla olis rotuunottoja, voisin käydä koklaamassa. Jos sen vaikka astuttaisi sellaisella ;D?

Sanni jo heräsi päikyiltä. Touhuaa nyt tuossa takana Piia-tädin tekemien helmien ja rannerenkaiden kanssa. Kai se on tyttölapsilla jotain sisäsyntyistä, tämä kaunistautuminen. Näiden lapsien äiti ei tunnetusti koruilla komeile mutta tyttönsä kylläkin! Lapsen mielen saa iloiseksi niin pienellä ja puuhaa moneksi hetkeksi, Tiimarin alekopasta -90%... Joo, ei ihan viimeistä huutoa mutta ei onneksi vielä haittaa!

Tytöt nukkuvat muuten jo "isojen tyttöjen" sängyissä ;)! Sannin sänkyyn odotellaan vielä turvalaitaa, nyt sen virkaa tekee nojatuoli. Nukkui reppana ekana iltana lattialla kun menin peittelemään. Onneksi laitoin pinnasängyn patjan lattialle, jotenkin arvasin että siinä voi käydä niin! Mut ei oltu kuultu Markon kanssa mitään joten kai Sanni oli unissaan tipahtanut. Kerttu höpöttää nukkumaan käydessään "iisssooo iisssooo" ja piehtaroi onnessaan pedillään. Eikä ihme, kai se rinnisänky alkoi jo ahdistaa.

No nyt heräsi sitten Kerttukin päikyiltään ja heti täysi rähinä päällä. Kirjaimellisesti leijonat karjuu ja apinat kiljuu! Se ei aina ole vaan positiivistä ja toivottua, että ne duraselit vaan kestää ja kestää ja kestää ja kestää...

Lähden armahtamaan koirat ulos ja lapset välipalalle!

Niin se aika vaan on mennyt... Kokeillaan, josko tämä tästä alkais taas vähitellen irtoamaan :) Kuulumisia en nyt kyllä päivittele, ihan liian paljon (ja toisaalta taas vähän - arkea vaan!) on tapahtunut 4kk aikana!

Helle on hellinyt, ihanaa! Viikonloppuna oli jo oikeastaan liiankin helteistä, ei kestä äidin eikä varsinkaan lasten nahka. Sanni yritti jo nauttia sisäisesti aurinkorasvaa suojakertoimella 50... No, melkein teki itekin mieli kaataa sitä kurkusta alas.

Ja kaikki on tällähetkellä PAHhaa. Ihan kaikki. VilleVallantonta sotkivat menemään eilen ja kumpainenkin tuumasi että PAHhaa. Olin eri mieltä. Ei voi olla kamalan pahaa, jos jätskiä on JOKA paikassa ja suuhun ei enempää kerralla voi mahtua. Silti se oli PAHhaa. Niinkuin jauhelihasoppa ja kuravellikin. Kaikkea on pakko maistaa, ihan kaikkea... Paiti jos se on epäilyttävän näköistä ruokaa, niinku perunamuussia.

Hymyä odottaa sunnuntaina Lahden keikka. Lähdetään sen kanssa privaatti reissuun agirotuun :) Mupen perilliset starttaavat alojoukkuekisassa! Hövelisti keväällä lupasin Tuulalle, että ilman muuta lähdetään Hymyn kanssa. Mulla oli mielikuva, että alojoukkueissa mennään ns. möllikisojen mukaan eli ei keinua eikä keppejä. Karu totuus paljastui SM-kisareissulla, kaikki esteet siellä voi olla... Varmistin asian vielä järkkäreiltä ja näinhän se on. Ups. Hymy ei vielä mene suoria keppejä eikä keinua ilman remmiä. Jaa, kukakohan ei ole saanut aikaiseksi opettaa loppuun saakka... Eilen illalla harkkojen jälkeen tein kotona vieä keinua, menee nätisti remmissä mutten uskalla sitä päästää vielä ilman ennenkuin on aivan suoritusvarma. Ja kepit... Kujalla mennään aika kivasti muttei vielä hajuakaan kun ne suoristaa. No, ehkä se agirotu ei ole niin vakava paikka, mulle ainaskaan ;-)! Kipa ei lähde matkaan, uhosin ennen Tornion reissua että kyllä me mennään avo-SM taistoihin mutta not. Ei sillä puomilla. Ei missään tapauksessa. Nyt ollaan kisaamatta ja koitetaan saada pienen ärrierin aivoherneet siihen malliin että se tietää mitä puomilla tehdään. Ja varsinkin mitä EI tehdä!

Sitte noi öttö ja hytty. Niitä on paljon. Öttöjä montaa sorttia ja hyttyjäkin ilmeisesti. Jotenkin ne jaotellaan kahteen eri lajiin, perusteet ei oo ihan mulle valjennu. Sannin etusormi on nyrjähtää sijoiltaan, kun jossain pörisee, inisee tai surisee. Ne on öttöjä ja hyttyjä. Ja ötöt tulee varsinkin silloin, kun ei oo hattu päässä. "Mitä äiti on sanonut, lakki päähän ettei ötökät pure?!" Vastaus kuuluu että "ÖTTÖ!" Se lakki ei silti mee takaisin päähän, läheskään aina.

Uimamaisterit.

Tuolta se öttö tuli ja tuonne se hytty meni. Vai miten se nyt oli.

Katotaan saisinko tähän videonkin vielä lisättyä (osaako joku neuvoa miten se onnistuu?).

Mutta nyt äkkiä kiehauttamaan kuppi sumppia, ennekuin pimut herää!

Mä olen aivan säälittävä ! Oon jäänyt täysin koukkuun YLEn ykkösen BBC:n aamusarjoihin. Joo, voisi olla pahempikin riippuvuus johonkin muuhun mutta säälittävän musta tekee se, että katon niitä ulkona... Ainakin joskus.

Vuosi sitten tuli Ystäviä ja Naapureita, sitten pitkään Sydämen asialla, sen jälkeen joku jonka nimee en muista, kesällä epsanjasta Serranon perhe, alkutalvesta Ylämaan Kuningas ja nyt Syteen ja Saveen. Huonompi homma on se, että aamu-tv:n lähetysaikaa on jatkettu tän vuoden puollella klo 9.30 saakka. Se vartti on tehnyt meidän aamuista hirveitä (= äiti ei pysty kattoon sarjaansa kuten ennen...) Se vartti tekee oikeesti paljon, seli seli. Kymppiin mennessä on saatava pimut pihalle ja nyt sen kertainen tarina on vasta muotoutumassa, aikaisemmin elettiin jo melkein loppuratkaisuja! Mutta onneksi äiti on muuntautumiskykyinen ja pystyy sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ! Ulkokamppeet päälle lapsille, koirille ja itselle samalla kun sivusilmällä pidetään juonesta kiinni (kakat tähän paikkaan on paha rasti...) ja orkesteri ulos. Samalla kun toisella kädellä vääntää lumipalloja, istuttaa lapiota tumppu-käteen, heittää Kipalle lelua ja nostaa keiloja (lapsia) hangesta ylös pystyy hyvin seuraamaan terassin ikkunasta miten käy... Onneksi naapurit ei näy emidän takapihalle ja jos tiellä menee joku voi vaikka vähän niinkuin silmän lumeeksi hinkata sitä ikkunalasia puhtaaksi tai hihkasta tytöille että "äiti vähän kurkistaa mitä kello on". Joo. Sit kun lopputeksti lipuu pystyy jo hyvin vetäämään pulkkaa.

Mutta paha on, jos joutuu käymään kahtena aamuna peräkkäin vaikka terkkakeskuksessa. Niinkuin viime torstaina ja perjantaina. Keskiviikkona Brian kuoli mutta mitä helkuttia on tapahtunut seuraavina päivinä? Mä olen ihan pihalla koko jutusta! Nyt tilaa asuttaa ihan uusi perhe ja salad day`s Business pyörii niitten voimalla. Mitä tapahtui Faithille ja lapsille? Kertokaa nyt pliis, kai tätä joku muukin kattoo? Eläkeläiset? Pitäiskö soittaa Jalasjärven mummolle?

Muuten on menty tammikuu samoilla laduilla kuin pari edellistäkin. Sanni oli kipeenä oikeestaan koko kuun ja me muutkin flunssailtiin. Koirat hillui mukana siinä missä pystyivät, agiliitoa päästiin jokunen kerta kummankin kanssa ottamaan. Mut aika vähän, katotaan nyt onko liian kova pala yrittää Kipalle sm-nollat. Mutta onhan tässä nyt aikaa vielä ja homma on nyt jo vähän paremmin lapasessa. Hymyn kiidot jää nyt pakostakin siihen rakoon että tehdään, jos ehditään. Mut hieno on sekin, voi vitsi, silloin kun pääsee tekemään! Sulaisi jo maa ja lähtisi liukkaat niin pääsisin opettaan sille keppejä oikein kunnolla kotona! Varastossa odottaa ihan bränikkä sik-sak kujapujottelu! En tuossa jäisellä pihalla ala lipsuttelemaan mutta jahaka pikkuisen tulee pälviä maahan niin sitten alkaa kepikepikepi!

Liukasta on todellakin. Hieno homma, luistaa pulkka ja kelkka aivan mahavasti, kun ei ne maalla (onneksi) hiekota! Mutta Hymyn selälle se ei tee hyvää. Se liukastelee ja lipsuttelee liikkuessaan ja saa selkänsä jumiin. Kipa mennä kipittää niin erilaisella askeleella ettei se samalla tavalla liukastele. Hymy liikkuu paljon rennommalla askeleella ja luiskahtelee, sille ei sovi yhtään tämmöset haja-asutusolosuhteet. Hommasin kummallekin BOT:in verkkoloimet, vähän olen ollut skeptinen niiden toimintaa kohtaan mutta kokeillaan nyt. Hymy pitää omaansa ihan tyytyväisenä yöt mutta Kipa seisoo häntä sojottaen aivan jäätyneenä paikallaan pukemisen jälkeen. Hyi, ota pois, se ihan mulkoilee. Tököttää hetken paikoillaan ja käy sitten pötkölleen. Se ei muutenkaan tykkää takeista ja kai tää on ihan liikaa sen sietokyvylle !!

Mut nyt täytyy tallentaa ja julkaista tää pian, eka versio jo hävisi. Ravaan vähän väliä hyssäämässä Sannia, jokin on taas huonosti neidillä. Nukkui kuin enkeli viime viikon 3 tunnin päikkyjä ja nyt huutelee vähän väliä. Ei hyvä. Lupaan aktivoitua nyt päivittelemään vähän tiuhempaan, sitä en lupaa mikä taso ja sisältö on mutta yritetään  ...

Alla jo muokkausta klo 17.10... Kakkajuttuja, kirjaimellisesti ! Lukekoon ken haluaa ;D!

Mun tuli äsken se isohätä ja pakko oli mennä. Kerttu oli jo nälkäisen oloinen ja siksi siis vähän itkuinen. Se huutaa yleensä vessanoven takana kuin palosireeni ja nyt en jaksanut sitä alkaa kuunteleen - jätin huussin oven siis vähän raolleen ja aattelin että ehdin käydä ennenku ne huomaa. Joo, pääsin just istumaan, kun kumpikin jo törötti siinä ovella polvet notkollaan masut pystyssä! Otin toiselle ultrapinkin potan nurkasta ja toiselle korokkeen, et istuisivat siihen mun eteen (ja eivätkä yrittäisi tunkea roskikselle ja vessaharjalle...). Kerttu istuikin korokkeelle mut Sanni ei sitten millään siihen potalle (ilman vaippaa muuten turha edes yrittää!). Sanni jäpitti siinä ja seurasi tarkkaavaisesti mitä mutsi puuhasi. Kun tuli aika ottaa veskipaperia, pääsi Sannikin tilanteen tasallle ja nappasi rullan telineestä ja pakitti välittömästi käytävän puolelle. Äiti siinä sitten anelemaan että annappas rulla äidille, äiti tarttee sitä. Sanni katto rullaa ja mua ja pakitti vieläkin. Äiti kehrää jo pehmeimmällä äänellään... Sanni ottaa ja vetää rullasta hirmu pitkät siivut ja antaa sitten loppu rullan viereensä tulleelle Kertulle. Hieno tyttö, anna paperi äidille! Sanni kattoo taas mua silmät lautasen kokoisena ja repäsee siitä pitkästä palasta semmosen puolen arkin kokosen palan ja tuo sen mulle ja pakittaa äkkiä takas asemiinsa. Aha, tällä siis mennään... Äiti anelemaan lisää paperia ja sama kuvio toistuu sillä lisäyksellä että nyt Kerttukin hoksasi mikä on leikin nimi. Ne toi mulle vuorotellen niitä minipaloja kunnes Kepa lopulta armahti ja antoi koko rullan! Sanni näytti vähän pettyneeltä !

Mitä tästä opimme? Pidä aina vararulla käden ulottuvilla! Episodin jälkeen sitten neideille maistuikin lihapullat ja potut, Kertun jälkkäri oli lihapullabanaani - lihapulla vasuriin ja banskua oikeeseen ja sitten laitetaan yhtäaikaa sekottimeen nenun alle. Upposi.

Aivan mahtava keli! Sopi niin täydellisesti meikäläiselle NYT! Kävin alkuillasta kuuden ja seittemän välissä tarpomassa koirien kanssa ja nekin tykkäs, ei kukaan roikkunut lahkeissa saati turkissa tai hännän päässä... Lumi piiskasi vasten naamaa ja korvissa humisi, oli aivan älyttömän raikas olo hetken aikaa! Kipa ei yleensä tykkää olla tuulisessa metsässä mutta nyt tuntui ettei sitäkään kauheesti painanut. Saati Hymppeä, se kävi tonkimassa joka mättään lumen alta - missä ne myyrät lymyää! Se on ihan uskomaton rottakone...

Tytöt on sairastellut nyt 2kk lähes putkeen ja alkaa olla mehut mutsista irti. Viimeisinä vaiheina Kerttu tokeni vesirokostaan just jouluksi, Sannin kanssa kävin tapanina hakemassa kuurin bronkiittiin, uuden vuoden aattona Sanni aloitti oman vesirokkonsa ja pari päivää sen jälkeen keuhkoputkentulehdus oikein yltyi. Eilen olin kolmatta tuntia mega-rohisevan ja hengityksen kanssa painivan Sannin kanssa tk:ssa, päästiin onneksi kotiin eikä lastenosastolle. Apteekin kassissa oli aika arsenaali lääkkeitä :( Nyt neiti vetelee rauhanpiipustansa 8xvrk avaavaa suihketta, syö kortisonia 3 vrktta ja kolmatta 1vkon antilooppi kuuria puolentoista kuukauden sisään, nyt obstruktiiviseen bronkiittiin (= hengitystä ahtauttava keuhkoputkentulehdus) ja keskikorvantulehdukseen. Mutta ihailtavan reipas potilas, makee mimmi kertakaikkiaan! Ei kitise eikä valita juurikaan. Kertulla ei sitä vastoin oikein ole nyt elämä makaa mallillaan, vaikkei olekaan kuin pikkaisen räkätautinen ja roikkuu äidissä molempien edestä... Voi velli, ottaisin itelleni kaikki rempat tytöiltä mut ei taida onnistua.

Kipa ja Hymy on taukoillut oikeestaan koko joulukuun agiliidosta kun halli oli kuusimyymälänä. Lauantaina Kipa treenaili Peten opeissa Hupijan puitteissa ja onnistuttiin kyllä melko nappiin - kaikesta kotihässäkästä huolimatta! Ihana olotila, sen fiiliksen ja latauksen kun olisin saanut pulloon, sitä on nimittäin haettu! Täytyy koittaa pian kirjoittaa ylös se lataus, jos saisi sen toistekin päälle, nyt en jaksa... Hymyn kanssa oli tarkoitus mennä käymään päiväseltään tekeen jotain kivaa mutta se jäi tänäänkin kun ei voinut jättää kovin pitkäksi sakkia tänne ilman mutsia (tarvitaan kaksi syliä...). Onneksi päästiin toi vajaan tunnin lenkki heittämään ruuan jälkeen ihan rauhassa.

No, meni sairaskertomuksen puolelle mutta se on sitä nyt... Nyt nukkumaan kipin kapin, huomenna on iskä töissä ja sirkus yhden pellen varassa.

Ai niin, jestas -

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 :)!

Me on sairastettu nyt kohta enemmän kuin tarpeeksi viimeisen parin kuukauden aikana. Lokakuussa enterorokko, sen jälkeen tytöt sai ekan kunnon räkäräkä-taudin, Sanni 1v. synttäreiden aattona korvatulehduksen ja heti samaan syssyyn joulukuun alkuun koko sakki uuden räkäRÄKÄräkä-taudin (en muista koska olisin ite ollu edellisen kerran semmosessa kunnolla) ja nyt päälle näyttäisi puskevan vesirokko ja Ketulle vielä näärännäppy silmään. Että tulkoot nyt vaan kaikki kerralla - ei tunnu enää univelassa saati muussakaan! PLAAH, joulukin puskee päälle ja mitään ei saa tehtyä alusta loppuun kunnolla... No, kortit kirjotettu viime tipassa viime yönä ja Prisman täsmäisku tänään täytti lahjatarpeet. Sika on pakkasessa ja saarioinen saa luvan paistaa laatikot ens viikolla. Nyt on valitukset pois alta :)!

Reissattukin on oikein urakalla sinne tänne tautien lomassa. Käytiin "akkaporukalla" Raisiossa IKEAn täsmäisku tekemässä ja lihapullien laaduntarkkailu suorittamassa (ressaantunut perheenäiti harrastaa näitä, kaikki lapulla ylhäällä - ei näyteikkunahaaveilua enää... pullat kuten ennen!) ja sitäkin tärkeämpänä Piiran Leenalla koiria hoidattamassa. Hymylle oli aika varattuna Leenalle jo vuosi sitten, mutten päässyt lähtemään mahani kanssa ja niin se vuosi vaan vierähti seuraavaan mahikseen.

Hymyn 10vkoisena murtunut vasen etujalka on röntgenologisesti luutunut täysin ja erinomaisesti mutta mietin kuitenkin aina, onko se jättänyt ongelmia hermo-lihastoimintoihin tai kropan käyttöön. Lihashuollon yhteydessä löytyy aina tiukkuutta vastakkaisessa lavassa ja th-rangassa. Hymyn kanssa on kuitenkin treenattu todella vähän ja pidetty harkoissa tarkasti silmällä sitä, miten se liikkuu - hyppää puhtaasti eikä ole liikkumistaan siellä "hakenut", onneksi. Mutta nyt, kun en millään pysty enää niin pedantisti keskittymään vain koiriin, kuten ennen lapsia, on itsellä vielä epävarmempi olo. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jännityksellä siis katsoin ja kuuntelin Leenan terapiaa - th-rangan ylimenokohta oli kovin tiukka ja ranka hieman vino (eli kohta jossa rintaranka vaihtuu lannerangaksi) ja osa alaselän lihaksista tuntui vahvemmilta (vastakkaisella puolella kuin murtuma eli oikealla). Leena sai kuitenkin rankaa hyvin avattua ja selän asento normalisoitui. On enemmän kuin todennäköistä että tämä johtuu tuosta murtumasta, joka muutti moneksi viikoksi huimalla tahdilla kasvavan ja kehittyvän pennun motoriikkaa ja jäi vääräksi liikemalliksi hermo-lihasmuistiin. Mutta summa summarum, Hymy Haavisto sa jatkaa normaalia elämäänsä ja harrastamistaan ja me koitamme nyt pitää selän rentona ja tehdä piiitkäää ravilenkkiä REMMISSÄ. Eli vaununpyörät savuamaan. Se on pakko todeta, että yleensähän Hymy liikkuu lenkkeillä Kipan valjaiden painona, roikkuu ja repii niissä tai remmissä kulkee mun vierellä ja toljottaa namitaskuja niska vinossa ravaten, ei hyviä liikemalleja :)...

Raisiosta kun kotiuduin raakkuvana räkänokkana niin lähdettiin tyttöjen kanssa seuraavana päivänä ajeleen Ilmajoelle Paulan, Ronin, POKEN!!! ja Pixun luo. Itsepäisyyspäivänä pidettiin synttärit vol2 ja niin oli taas maha täynnä kakkua ja hyvää ja kadotetut kilot tuplana takaisin... Sunnuntaina 7. päivä oli LAGUn ihan sikahienot kisat mahtavassa uudessa kuplassa ja mä olin niin dööööd kuin vaan ikuna voi olla. Ihan väärä lähtökohta ja pesiilleenhän se meni, oli niin alivirettä ja sit lopuksi ampui ihan yli latinki jotta voi itku, ei jäänyt lapsille kerrottavaa mutta opittvaa kyllä sitäkin enemmän. Ihan täytyy seuraavalla kerralla miettiä että lähetäkö vai ei. 

Viikko meni Ilmajoella ihan kauheen nopsaan (menee ne kotonakin :) muttei aina niin kivasti;)! ). Poke on heittäytyny ihan mahrottomaksi pojanklopiksi. Oltiin ulkoilemassa tyttöjen ja Kipan ja Hymyn kanssa. Poke ja Pixu jäi kotiin reserviin. Tultiin takas ja takan edestä löytyi silvottu ääsmarketin hetelmäpussi ja jotain kuidun näköistä mössöä. Ihmettelin siinä että oliko kaverit dyykannu roskiksen, mielestäni jätin sen kaapin kiinni. No, sit jossain välissä tuli mileen, et missäköhän ne edellispäivänä ostetut päärynät on? Äly ja väläys - pussi esiin roskista ja mitä siinä lukeekaan? PÄÄRYNÄ. Poke oli sit vegaanimiehenä vetässy ne meneen ja jättäny hammastikut (ne rontot) jauhettuina jäljelle kun keppejä on kielletty AINA syömästä. Joo, se tykkää ompuista ihan kamalasti ja kai sitten päärynöistäkin mutta ihmettelen vaan miksei se tuore leipä kelvannu?

Niin, sit noi ohennussakset. Parturia on leikitty vähän puolin ja toisin ;-) Era, nyt tulee kaamee paljastus ja Tuula - kato sit seuraavalla kerralla et sun kasvattien perhe tietää kunnioittaa trimmaustaitoja :) Mä en osaa, multa varmaan pitäis kieltää kaikki sakset! No, ennen Jyväskylän näytelmiä en uskaltanut juuri karvaakaan katkaista Hymyltä. Ensinnäkin kun sitä on niin vähän tällähetkellä (paitsi OLI korvien takana niitä semmosia hussottavia höytyviä) ja toisekseen kun en oikeesti osaa kattoo mistä ja mitä pitää katkoa, näpsin ehkä 10 karvaa poikki korvan päältä ja sit sormi suuhun. No, näytelmiin ei loppupeleissä menty, kiitos kuitenkin Mätön Lauralle joka oli lupautunut siistimään Hympen! Kun sitten ei tarvittu Lauraa, iski muhun Raisoin reissua edeltävänä iltana kauhea rohkeuden puuska. Leikkelin kynnet kummaltakin ja siistin tassukarvat (sen sentään taidan jotenkuten) ja sit alkoi viikate heilua. Marko kattoi sohvalla kun karva pöllysi ja sakset klipsutti. Noudatin ihan kirjaimellisesti Haverilan Tuomakselta Varkauden kisoissa saatua neuvoa - ota tosta korva takaa kii ja paa poikki reilusti hossottavat karvat (samassa yhetydessä sain kyllä myös neuvon olla noudattamatta Tuomaksen trimmausvinkkejä). Musta Hymy näyttää tosi siistiltä ja sen pää ja korvat näkyy ja takkuja on PALJON vähemmän korvien takana :) Onneksi kuitenkin kuulin sit bc-ystäviltäni Raisoin reissussa että on se vain VÄHÄN jättänyt saksen jälkeä ja siinä ei kuitenkaan mene kuin MONTA kuukautta että ne kasvaa ns pois. Joten veri sori vaan - on vähän nolona hän eikä takuulla trimmaa IKINÄ korvien lähiympäristöä!!! Hymyllä oli kyllä luotto muhun koko ajan, se torkkui silmät kii... LIsään joku ilta kuvan tästä ilkivallan uhrista, ny en jaksa enää kaivaa kameraa...

Mutta "paha saa palkkansa". Iltana eräänä laitettiin Paulan kanssa kotikampaamo pystyyn ja samalla kun toisella silmällä seurattiin PAKOa leikattiin mun hiukset. Ohennussaksille olis loppupeileissä ollut käyttöä ja niimpä varattiin sit aika seuraavana aamuna kampaajalle. Onneksi ei ole missikisoja tiedossa ;D!!!

Eilen reissattiin sit aamusta JATti sakilla vajaa tunti Längelmäelle. Siellä on lämmin halli (+15) agiesteillä ja kouluttamaan tuli Salmelan Jari Takuista. Erittäin hyvät reenit - sekä Kipan että Hymyn kanssa. Kipa kanssa napakkuttaa ja tarkempaa ohjausta, nyt se ei esim tullut mulle "tässä" - käteen, vilkas ja otti ite kurssin eteenpäin, kylläkin oikeille esteille mutta hirmu kurveilla. Hymelius mun taas pitää (mikä tämäkin on jo ollut tiedossa...) kuoria sitä pumpulista ja viedä sitä rohkeemmin positiivisella rähinällä! Tulee vauhti ja kierroksia lisää, nyt se ihmettelee mikä sen mamman on kun se on noin pehmo...

Mutta nyt on pakko lopettaa, oon käyny noin 5x Kertun luona, taitaa kuume ja vesikellot nousta...

Tatti tarttui vielä jostain matkaan aurinkoisena syyspäivänä ;)

Äkkiä, ennenkuin kuu vaihtuu ;)

Viimeiset kolme viikkoa on vaan KULUNUT - ja nopeesti. Viimenen viikko on ns. "kerätty räpylöitä ja mailoja kentältä". Olin tyttöjen x 4 kanssa (siis kaikki meidän huushollin akat, karvaiset ja karvattomat) mummola-turneella pohjanmaalla. Reissussa oli tarkoitus olla viikko mutta oltiin kaks. Tytöt sai enterorokon (en suosittele kenellekään) ja olivat loppuviimein Seinäjoella lastenosastolla nenämahaletkuissa nesteytyksessä neljä päivää. Kumpikin sai suuhunsa/nieluunsa eriasteisia rakkoja ja eivät pystyneet edes omaa sylkeään nielemään saati sitten jotain syömään tai juomaan. Sanni sinnitteli pidempään (harjoitteli lähes 40 asteen kuumeessa kävelyä melkein kolme päivää...) mutta Kerttu meni jo vrk sairastamisen jälkeen huonoon kuntoon. Viikko sitten päästiin kotiin ja touhutaso on taas korkella ;) Paitsi meillä isin kanssa, voimille otti... Mutta enterosta vielä, ei mikään harmiton lastentauti - meitä aikuisia sairastui puoli sukua ja ihan kunnolla! Paula, joko saat sukat jalkaan omin avuin ;-)?

Kipan kanssa olin viime sunnunaina HuPiJa-projektin aloitusharkoissa Pieksämäellä. Kouluttajana oli Huotarin Pete - aivan mahtavaa :) Pete näki villakoiran ytimen ja saatiin PALJON treenattavaa. Ihan perusasiaa - sitä minkä tiedän mättävän mutta tarvitaan taas joku se sanomaan oikein selkokielellä (kiitos Tuijalle myös, ihan on paukuttettu asiasta juu koko kesä ;)! ). Eli Päivi alkaa nyt vaan tekemään hommia yhdessä Kipan kanssa eikä juokse karkuun ja malttaa pitää sen kaverin mukana matkassa, on se vaan niin mahtava koira! Pitänee koitaa saada tänne joku ilta aikaiseksi HuPiJa-osio johon kasata projektin annit...

Hympenkin kanssa päästiin reenaileen ja ai että mä tykkään siitä hommasta sen kanssa aivan kamalasti! Keinu ja kepit kuntoon ja ensi kevät tavoitteeksi kisakentille! No, ei se kisaaminen mikään must ole mutta on se kuitenkin se porkkana ja "juttu" siellä mulle, ihan rehellisiä kun ollaan. Tavoitteita täytyy olla! 

Mitäs muuta... Sataa ja ei sada. Kurahousuja yms roikkuu eteisessä "a lot" ja sitä kuraa on hampaankolotkin illalla täynnä kun sakki on saatu nukkumaan. Sanni kävelee ja Kerttu ei edelleenkään ehdi moista kokeilemaan muilta "kiireiltään". Ruokailu on melkoista sotkemista, saa pyyhkiä seinätkin joskus kun lopetetaan. Pottailu pitäis varmaan aloittaa - nään jo meidät kolme istumassa vessassa ja arvatkaa mitä ne ehtii pottiensa sisällöille tekemään... Ja hoitovapaalla olen nyt sitten ensi vuoden syyskuun alkuun saakka. Mutta nyt suihkuun ja nukkumaan...

Terkkuja :)

Molin kuullu siitä tummasta kostajasta takapihan pojjilta monasti ja kaikenlaasta. Kuulemma viime syyskesällä soli saanu aikaaseksi puskissa monelaasta kuhinaa ja hämminkiä. Visshin soli ajanu yhren kummisäären roikalehen itsariin asti, oli se kurnuttaja tosin kai ollu melekoonen häntäheikki, jotta tierä vaikka sen olis ottanu joku mustasukkaanen isäntä päiviltä. Soli tierämmä hukuttanu ittensä. Mutta tieränny sitä sitten noista "tietotoimiston pojjista" ja niiren jutuista. Praataavat silimät ja suut täytehen paskaa muutoonki kaikille hyväuskoosille, aina kun vaan kerkiävät. Muttei sitä legenraa ny ihan kai pelekästään lättyä lätisyttämällä saara aikaaseksi, niin moon tuumannu monasti kuitenki sitte ku oon omas rauhas päässy sulattelemahan niitten tarinoota. Ja tämmöösenä hitahamman sorttisena kaverina en oo koskaan kerinny sitä tyyppiä näkemähän. Son kuulemma perkeleen nopia kaiken lisäksi.

Mun on aina ja jokapaikas näläkä. Pruukaan syörä puputtaa kaiket päivät, ei näin hitahana oikein muuhun oo. Mutta sen mä tairanki hyvin. Tuppaan vaan sitte kasvamahanki sen mukaasesti ja paree niin, ku ei oo elonpäivillä meikäläistä kuiteskaan siunattu piremmälti. Vaihran tierämmä joku päivä olomuotoa ja sen jäläkehen kukaa ei usko millaanen läski oon ollu. Molin siis syömäs ku meinasin saara slaagin. Non sittekki puhuneet totta, jumalavita! Karmaaseva musta pehko täytti mun näkökentän ja pimensi auringonki. Motin kaikki jalat alleni ja verin ittiäni koukkuhun-oikooseksi sen minkä paksulta varrelta sain aikaaseksi. Voi varjele, että sitä voi elukka olla päässilimäänen kolloo ku ei ota haravihinsa toisten varootuksia. Sitä koitetahan tolokuttaa ehtoo ehtoon perähän notta son olemas ja äärimmääsen vaarallinen, pirä varas. Ja sinet ota mitää vaarihis, syörä puputat vaan perkeles perse homees henkes kustannuksella.

Honasin pian ettei mulla ollu mahiksia päästä sitä julumettua otusta karkuhun. Se tuhisi ja hönkääli mun niskas aiva sama kuinka lujaa koitin päästä etiäpäin. Vaikka oonki läski ja vihiriä, on mullaki sisua, saatana! Tuumasin, että en iliman kunnon rähinää täältä lähäre - en vaikka henki menis! Käännyyn sitä roikaletta vastahan ja nousin takajaloolleni ja huusin sille että tuu raukka tänne ja ota multa turpihin senkin räkänokka rääpäle äläkä vaan hohuuta raukkamaasesti niskahan! Hyökkäälin sitä kohoren ja olin niin häijjyn näköönen ku vaan suinki osasin. Ja jumalauta, se vaan pisti maahan ja nauroo mulle! Mua ei kukaan koskaa pitäny niin narrina.

Päivä alako painumahan jo ehtooseen. Karvaturri piti mua erelleen pilikkanaan, leikki ja ilikku mulle, olis ny ottanu hengiltä notta olisin saanu eres jonkimoosen sankarin mainehen. Molin kyllä jo aivan henkihieveris, jos totta puhutahan, ei pumppu aivan maharotonta ressiä kestä ja täs ny oli ollu jännitystä jo aivan tarpeheksi yhyrelle marolle. Tuumasin jo että riistän hengen itte itteltäni - niinsoli aikaasempiki uhri vissihin teheny enkä yhtää ihmetelly tämän jäläkehen. Justihin ku pohorin notta heittäärynkö kuollehena maahan vain hirttäärynkö kenties se musta kostaja nousi. Se turjake lähti hyvin vastahakoosen näköösenä jonku jumalattoman suuren kokoosen ihimisolennon matkahan. Voi perkele, soli lähellä.

Kummä vähän rauhootuun ja kelasin tapahtumat mielssäni ei mulla ollu ku yks ratkaasu tähän tilatehesehen. Multa oli menny niin sanotusti maine ja kunnia. Pakkasin omaasuuteni ja lähärin nostelemahan. Tuumaisin notta se voi olla ruoho veheriämpää airan toisella puolen. Joku häpy sitä on toukallakin.

http://hymyilya.vuodatus.net/blog/archive?&y=2007&m=08

Tai Hymyä siis vähän juoksuttaa... Tuli ne sieltä, vähän pidemmällä välillä vaan kuin aikaisemmin.

Mua ja Kipsukkaa hyppöötti kisoissa viikonloppuna. Lauantaina oli omat kisat, pelissä oli myös piirinmestaruudet. Tehtiin ihan hyviä pätkiä radalla - mutta taas ne kaksi hyllyä. Aina joku kohta prakasi ja sitten lähti homma hanskasta. Kipsi Irmeli pinkoo elämänsä vauhtia mutta mulla ei ole minkäänlaista standardi-tasoa ohjaamisessa - meen ihan laidasta laitaan.

Sunnuntaina käytiin naapurissa Laukaan kisoissa. Eka rata oli hyvä - todella hyvä mutta vitonen keinulta. Kipa hyppäsi pois ennenkuin keinu lähti edes laskeutumaan. Uusiksi - ja teki sen tosi hitaasti. Toisella radalla ei sitten ollutkaan muuta hyvää kuin se että Kipa meni just niinku ohjasin - ihan minne sattuu.

Yksi iso ongelma meillä on kuitenkin siis nyt yhteinen - se keinu. Mikkelin kisoissa Kipa teki todella nopean keinun, himpun verran liian nopean koska saatiin vitonen eli ei ollut vielä aivan maassa. No, se oli Kipan sietokyvylle joka tapauksessa liian lennokas ja tuon kisan + muutamien harkkojen jälkeen (meidän harkkakeinu ei ole paras mahdollinen - "väsynyttä" alumiinia = löysä ja siten herkkä pomppaamaan ja kolisee...) ollaan taas pisteessä jossa oltiin joskus ykkösluokassa. Keinulta hypätään pois joko ennen kuin se edes lähtee laskemaan tai se suoritetaan ihan älyttömän hitaasti :( Näin myös joka startissa viikonloppuna. Nyt se on vaan keinuakeinuakeinua joka kerta kun mennään reenaileen. Ja palkkaakivaapalkkaakivaapalkkaakivaa...

Oukke, nyt nukkumaan...

Jipii!

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN54376/06&R=88

Niin se aika taas vaan on karannut käsistä. Ja päivitykset TODELLAKIN laahaa :) Mistä edes aloittaisi - vai jättäisikö puolet (kaikki) pois ja aloittaisi nykyhetkestä?

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita arjessa riittää. Tytöt on karvan alle 9kk ja vauhti sen mukaista. Kerttu on kontannut ja kiippaillut pystyyn jo reilut kuukauden päivät, ilman minkäänlaista vaaran tajua. Hups ja kops sattuu monta kertaa päivässä :-/ mutta reipas on pimu! Sanni on tullut vähän enemmän harkinnan kanssa perässä ja aloittanut konttaamisen viime viikolla ja kaahimisen samaan syssyyn. Seisomaan päästään mutta se alas ei osata vielä tulla itse (= onko sama kuin perse edellä puuhun, hihhih...). Eli mutsia juoksutetaan ihan urakalla, pyykit seisoo koneessa ja kuivaajassa - kaappiin asti eivät ehdi, rikkaruohot rehottaa, sisutus repsottaa, tukka hapsottaa jne jne jne! Mutta voitonpuolella jo ollaan ;)

Hymylläkin tukka repsottaa, se tekee itsestään jälleen kaljua. Juurikun se musta alkoi näyttää siltä että sille kasvaa turkki. No, johan se on niin hellettä ja kuumaa tänä kesänä pitänyt jotta joutaa karvoistaan luopua jo juoksuja odotellessa (jos se pudottaa ne vielä juoksujen jälkeenkin niin sitten se on naku). Ompahan vähemmän kuivattavaa ;D. Hymy kävi heinäkuun lopulla lonkka- ja kyynärkuvissa, vastausta ei ole vielä kennelliitolta tullut mutta 0/0 ja A/A:na ne sinne lähtivät. Sitä odotellessa.

Agiliitämään Hymppekin on päässyt ja edistynyt myös - alkaa vauhtia tulla koneeseen! Se on ihana, tykkää hän kovin! Kepit ja keinu on vieläkin ihan alkutekijöissä muttei oteta ressiä niistä. Kipa kävi kisoissa Seinäjoella ja Mikkelissä ja Hymppe oli turistina mukana, riekuttiin ja taisteltiin vähän kisa-atmosfääreissä kenttien kupeessa.

Kisoista Kipan kanssa ei ole paljon kerrottavaa... Seinäjoella eka rata meni ihan reisille hyvän alun jälkeen -  se pelasi taas ihan sikaa kontakteilla ja mä lässytin. Hyppärillä myös hyl vaikka nollaa tarjottiin. Hätähousu ei malttanut pitää pakkovalssia kiinni loppuun saakka vaan tein sen liian aikaisin ja Kipa hyppäsi väärältä puolelta :( Mikkelissä sunnuntaina A-radan puomi ja A meni ihan hyvin mutta keinulta hyppäsi kontaktin yli. Otin uudelleen ja lähdin radalta pois. B-rata on niin surullista kerrottavaa - ei koiran vaan ohjaajan toimesta etten viitsi edes selittää. Nyt päätin että seuraavilta radoilta otetaan tulos vaikka henki menisi ja ihan sama vaikka olisi -35vp.

Poke vaihtoi ruokakuntaa pitkän harkinnan ja monen tapahtuman jälken. Pappa viettää nyt ansaittuja aktiivisia eläkepäiviä Paulan, Ronin ja Pixun luona Ilmajoella. Sillä on autotallisissa ihan oma SOHVA :) Ikävä on mutta murhetta ei -  rakkautta ja huolenpitoa on Pokella riittämiin. Kiitos Paula ja Roni - sekä tietty Pixu, nyt sulla on kamu taas :)!

Alla viime viikkojen kuvasatoa - näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä, Palokka vaikenee hetkeksi :-)

Se pakollinen, joka kesäinen kiviposeeraus :)

Saippuakuplakoira. Tytöt sai saippuakuplia mutta Hymy tykkää niistä eniten. Se jahtaisi niitä vaikka koko päivän jos joku vaan jaksaisi puhaltaa. Ja tytöt seuraisi vaikka koko päivän Hymyä kun se saalistaa niitä. Ne maistuu muuten aivan hirveelle... Löydättekö kuvasta Sannin?

Vauhti päällä... Isi aitasi alakerran, kuten taustalla näkyy... Eikä turhaan!

Mikkeli taitaa olla meidän heinäkuun teema. Siellä on nyt vierailtu jo kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Ensin Hymyn ja Kertun kanssa ja nyt myös Kipan ja Kertun kanssa. Sanni on ollut iskän kanssa kotona ja siten on täysin mikkelitön elämässään.

Viikko sitten lauantaina Hymy kävi Soodan ja Sennan kanssa pyörähtämässä näytelmäkehässä. Tuomarina oli Hilkka Salohalla, kovasti tarkka täti mittamaan ja tutkimaan. Sheltit oli kehässä viimeisenä ja aloittamaan päästiin reilusti aikatulusta jäljessä. Ilma oli heinäkuisen jäätävä, aamulla +7 astetta ja päivällä +13 astetta. Onneksi ei satanut ja vaatetta oli matkasa reilusti.

Minna esitti Hymyn, olin jo itsekin henkisesti valmistautunut ensimmäiseen kehääni mutta helpotus oli kun Minna Hymyn vei. Syötiin sitten Kepan kanssa lakua ja hurrattiin ;) Hymy oli nyt nuortenluokassa ja tuloksena "hyvää sinistä".

Koon ylärajoilla oleva narttu, jolla hieman kapea kallo ja kuono saisi olla täyteläisempi. Hieman pitkä otsapenger. Hyvät korvat, hieman pyöreät silmät. Purenta voisi olla tiiviimpi. Hieman lyhyt kaula. Pysty lapa, hyvä olkavarsi. Riittävä eturinta. Hieman puutteellinen rinnansyvyys. Riittävä luusto, liikkuu takaraajat rungon alla. Takakorkea liikkeessä.

Hymy oli kehässä reippaana, juosta kipotti häntä pystyssä hakien vaan kontaktia Minnalta ;) Ei voinut kuin hymyillä! Liikkeessä Hymyä voi juoksuttaa reippaammin kuin Soodaa, kuten Minna itsekin totesi, joten tuo "liikkuu takaraajat rungon alla" oli vain siitä kiinni - mutta tuskinpa se arvostelua olisi muuttanut. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen, eiköhän se ikäkin vielä kypsytä. Sooda sai ERIn ja Senna mumski-luokassa EH mutta se kaivattu valioituminen jäi vielä "seuraavaan kertaan"! Tsemppiä siihen, Minsku ja Sooda sekä kiitos hienosta reissusta!

Eilen Kipa pääsi kirmaamaan KooKoo99 kisoihin. Sadetta oli luvattu, pongasin ihan viime minuuteille saakka kotona vielä sadetutkia/säätietoja netistä ja heitin autoon mukaan itselle kaksi vaatekertaa, Kertulle kolme ja Kipsukallekin pari takkia. Ennustukset jäivät ankoiksi, Mikkelissä paistoi aurinko iltaan saakka ja ilma oli kuin morsian!

Tuija lähti kaveriksi ja Kerttu-vahdiksi mukaan. Hyvin viihtyivätkin, sekä Kerttu että Tuija keskenään ja mutsilla oli helppoa kun ei tarvinut murehtia! Eka rata (Nyberg) oli silti juuri niin löysästi otettu kuin vain voi ja nuotitus oli ihan reisillä. Tuijan ottama kuva kertoo kaiken ohjauksesta.

Tuloksena kaksi rimaa, toinen okserilta sekä EI AIKAA. Pari koirakkoa oli mennyt meidän jälkeen kun Masa kuulutti meidät teltalle. Eivät olleet saaneet sähköaikaa eivätkä käsiaikaa ja kysyivät haluanko mennä uudestaan, virheethän jäisivät voimaan mutta saisimme ajan. En mennyt, kun ei ollut merkitystä, ihanneajalla sitten merkkasivat tuloksiin. ONNEKSI ei tehty NOLLAA, sekun voisi olla varjo-AVA nolla...

Toinen rata olikin sitten ihan eri tunnetilassa vedetty, sellainen parhaalla mahdollisella positiivisellä rähinällä vedetty rallatus. Siimeksen radalla oli haastetta ja kontrollia riittämiin ja siitä tykkään! Startattiin ekoina ja tuloksena hiuksen hieno lentokeinu ja kolmanneksi nopein aika. Olisi pitänyt ottaa vauhtia pois enemmän ennen keinua, nopea haltuunotto - KIPA - ei riittänyt. Kaksi hieman pitkää kurvia mutta muuten aika nappi suoritus. Ja voi veljet että jäi hieno olo! Ja miten hienoja ratoja JATilaiset tekivätkään, mahtavaa, upeaa oli katsoa teidän suorituksia! Kiitokset kaikille Kerttua viihdyttäneille, etenkin Tuijalle, neidillä oli ratkiriemukasta leirissä ;) Alla Tuijan ottama ja nimeämä kuva, "Iloinen juoppo".

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä!

ps. Paula, miten olisi Mikkelin reissu viime kesän tapaan?

Oli ja meni - vauhdilla.

Alkukuusta olin tyttöjen kanssa pari viikkoa Teuvalla. Ensin oli Paukun ylppärit ja kakkuakakkuaherkkua ja sitten SM-viikonloppuna Jamin rippijuhlat ja kakkuakakkuaherkkua, nam! Tuli siis jokunen kilo lisää tavaraa kotimatkalle :)

Koiratkin lomaili. Koko remmi oli Ilmajoella Paulan ja Ronin luona tuon pari viikkoa. Hymy ja Pixu veti rallia kaiket päivät, Kipa ja Poke sitten säestivät rauhallisemmin. Poke lähti kotiin, ihanaa, pappaa oli kova ikävä. Nyt se on ryhtynyt terrorisoimaan tyttöjen leluja... Yllätys, sitä yhtä ainutta Libero-lahjuspalloa. On se kumma miten noin iso koira voi olla niin huomaamaton kähveltäessään sen lelulaatikosta ja kantaessaan ulos. Tosin, eihän sitä palloa näy sen huulten alta!

Juhannuskin oli ja meni, kotosalla. Marko väkersi terassille katetta, aina silloin kun ei satanut...

Viime viikonloppuna päästiin Kipan kanssa Lehtiön Anjan kurssille viettämään laatuaikaa! Ja olihan se mahtavaa, kun pääsin kahden Kipsukan kanssa kentälle. Markon polvi tähystettiin perjantaina ja mummo+tätsky olivat hoitoapuna. Kurssilla vanhan kertausta ja uuttakin - intoa ainakin tuli rutkasti taas lisää. Aikaa sen sijaan on niin kovin vähän vieläkin...

Hymy on ilmoitettu ensi viikonlopun Mikkelin näytelmiin, kovin niukassa tukassa mutta kuitenkin. Käymme siis pyörähtämässä sportti-lookissa ;) Mun pitäisi nyt vaan heti huomenna tarttua saksiin ja siistiä korvat ja tassut. Huimaa hiukan, sitä karvaa voi olla vieläkin niukemmin sen jälkeen! Pitäisi myös varata aika lonkka/kyynärkuvauksiin.

Uskomatonta, mutta Sanni ja Kerttu täyttivät eilen 7kk. Aika menee aivan SIIVILLÄ. Nyt alkaa jo tuntumaan, että tässä ollaan vähitellen "voiton puolella". No, univelkaa on niin ettei jaksa enää miettiä mutta josko se vähitellen alkaisi kääntyä jo maksun puolelle. Sannikin nukkuu nyt ekaa viikkoa omassa rinnisängyssä, joskus petarinsa alla, mutta kuitenkin. Melkoinen möyrijä ja yöeläjä siis... Kummankin kanssa tapaillaan vielä 1-2 kertaa yössä...

Mutta nyt nukkumaan, taatusti kun silmät painuu uneen, jompi kumpi (Sanni) käy levottomaksi mutta tuttiarmada odottaa mutsin käden ulottuvilla. Niihin kannattaa sijoittaa... ÖITÄ :)!

Alla ½-v. kuva omenankukkien aikaan.

Niin se vain yllätti, takatalvi. Hämmästys oli melkoinen kun avasin kaihtimet aamulla kuuden jälkeen, jep, lunta. Keskusteltiin Markon kanssa näistä kesäkeleistä lisää aamukahvilla, pakkasta ei kuitenkaan nyt ole kuin aste. Kaivoin tytöille vanuhaalarit uudelleen esiin.

Kiva on keli JATin kisoissakin tänään 1- ja 2-luokilla... 3lk kisasivat eilen, myös Kipsukka pääsi kirmailemaan. Jos oli HIEMAN eufoorista hehkutusta Seinäjoen kisojen jälkeen, niin nyt ollaan palattu omalle tasollemme - minä siis :). Äitienpäivänä sössin oikein kunnolla kaksi rataa HYL arvoisesti ja Kipa rallasi sydämmensä kyllyydestä! Pelasi myös hieman sikaa, ei ole koskaan tehnyt NIIIIIIN törkyturpa kontakteja kuin silloin. Mutta sekin menee mun piikkiin, en ottanut sitä yhtään hanskaan vaan se vei mua kuin pässiä narussa - mutta lujaa ja kovaäänisesti! Todistusaineistokin puhuu puolestaan...

Okei mamma, mä katon sua ja räksytän, oot aika lepsu joten...

... nyt muuten pidetään HAUSKAA!

Mutta tavoitteet täyttyi äippäpäivänkisoissakin, oltiin ajoissa ja omalla vuorollamme paikalla. Muuta kerrottavaa ei jälkipolvelle jäänytkään.

Eilen jatkettiin kaksi ekaa rataa samaa latua, en vain saanut pidettyä ohjausta kasassa. Vauhtia Kipalla on enenmmän kuin koskaan, mikä vain on ilahduttavaa! Ekalla radalla töpeksin kepeille viennin, en jättänyt tilaa ja Kipa kiersi väärältä puolelta ekaan väliin. Kontaktit sentään oli jo paremmat, A:lta kyllä palautin sen vielä takaisin. Toka rata oli hyvä kolme ekaa estettä jonka jälkeen unohdin kierrättää neloshypyn takaa, voi voi... Sit mentiinkin vaan hanikat kaakossa loppuun. Vimppa hyppäri olikin sitten nappi, toiseksi nopein aika mutta yksi rima (onnea Kiti ja Pösö!!). Jälleen kerran sellainen konekiväärihaltuunotto riman päällä - laskee se pieni terriäärikin laskutelineet alas aikaisin kun uhataan nylkeä - sillä seurauksella että se rima tuli alas. Mutta ei voi mitään, silti jäi vaan niin kamalan hyvä mieli taas kun meillä oli niin riemukasta! Ja päivä oli ennenkaikea terapeuttinen, nyt jaksoin jo ratojen välissä viritellä sosiaalistakin elämää. Jaksaa taas monta vaipparallia pyörittää kun pääsi rupattelemaan tuttujen kanssa, sitä en tiedä miten järkeviä puhuin... Iso kiitos hoitotäti-Tuijalle joka kärrytteli Kerttu-tissitakiaisen kanssa (Sanni oli kotona iskän ja Piia-tädin kanssa)! Terkkuja vaan vielä kaikille, ehkä me taas nähdään ;)

Hymy Haavistokin on päässyt virittelemään agilityaivojaan ja voi valtava että se on IHANA! Innoissaan kuin mikä mutta ihan vielä ei ole agilitylamppu täysin syttynyt pienen shelttiön päässä. Se kyllä syttyy, sitä en yhtään epäile, ja sitten se on menoa... Medi tuosta neiditä taisi tulla, 36,8cm epävirallinen mittaus. Kilpailukirjakin on ja josko sen sitten tässä kesän kuluessa varmistaisi. Kisaurasta ei vielä tosin haaveilla, ellei radalla ole vain kahta keppiä ;) Niillä vielä mennään ja jonkin aikaa, haluan siitä ehdottomasti omatoimisemman pujottelijan kuin Kipasta. Keinuakin vasta menty muutama kerta viime treeneissä. Puomi ja A on Hymyn lemppareita, se juusto se juusto...

Tukkakin on vähitellen alkanut palailemaan Hymeliuksen ylle, tuuheana mutta vielä kovin lyhyenä. Ei siis ehkä vielä hetkeen asiaa näyttelyihin? Kipa puolestaan luopui juuri viikolla omastaan :)

Vähälumisia kevätpäiviä!

Ehdittiin kisoihin ;) Ja ajoissa, vaikka ilmoittautuminen menikin aika tiukille. Tytöt nukkui aamulla tunnin pidempään kuin tavallisesti. Mä ehdin jo jatsailla sinne tänne hermostuksissani, täytyykö ne nyt herättää ja voi voi ehditäänkö ja kuinka ne nyt vaan nukkuu... Kumpikin sai aamupalansa ja iskä ja Paula jäivät hoitelemaan pimatsut aamupäikkäreille kun Roni lähti heittämään mua kisapaikalle.

Eka rata meni aivan totaalisesti jännityksen piikkiin, en oikein edes muista mitä siellä sössin. Kipa kävi niin kierroksilla etten hetkeen muista, räkytti ja rähisi remmissä verkatessa. Jokatapauksessa kepeiltä tuli ensin vitonen, olin auttamassa sitä sisään enkä jättänyt tarpeeksi tilaa. Hylky tehtiin jossain radan puolen välin jälkeen, en vienyt loppuun asti hypylle ja taisi sitten jäädä koko este suorittamatta mutta ajattelin että persana, nyt vaan räkä roikkuen maaliin ja kovasti koiralle palkkaa, se meni niinkuin pitikin ;)!!

Toiselle radalle oli kierrokset mun koneessa jo vähän laskenut, Kipa senkun vaan jatkoi samalla tappomentaliteetillä, IHANAA! Olen paasannut itselleni, että jos Kipa joskus varastaa lähdössä, vien sen takaisin ja otan uusiksi, otetaan sitten oikein vauhdikas ja tyylikäs hylky. No, niin vain pyörsin puheeni. Kipa varasti ja lähdin liikkumaan sen mukaan hätäisesti sillä seurauksella että kun se oli hyppäämässä ekaa hyppyä, otin sitä jo haltuun vastaiselle kädelle kakkoselta käänymistä ajatellen. Todennäköisesti mun käsi sitten veti ekan riman alas tai Kipa hyppäsi huolimattomasti, mitä se ei yleensä tee. Loppurata mentiinkin sitten mitään säästelemättä, vitska (niillä ei tee mitään ;D) tai hylky, ihan sama, pidetään hauskaa! Pari pitkää kurvia tuli mutta olin oikein tyytyväinen. Ja nyt maltoin antaa kepeille tilaa vaikkakin helpotin niitä ja vein oikealta puolelta ja valssain keppien jälkeen sellaisen kökkö-valssin jossa koira väistää kompuroivaa emäntäänsä... Mutta voi video että oli kivaa ja mun pieni valkoinen hemaiseva pörröpääni veti taas hanikat kaakossa!! Lopputuloskin lämmitti, radan toiseksi nopein aika!

Viimeinen rata olikin sitten hyppäri. Ne on aina mulle pahoja, en tiedä miksi. Rytmitän radat aina jotenkin kontaktien mukaan ja kun niitä ei ole (enkä saa vetää yhtään henkeä ;), olen yleensä ihan hukassa vauhdin kanssa. Nyt tiesin jo rataan tutustuessa että keppien jälkeen tulee kiire, jos vien ne niinkuin suunnittelin oikeelta puolelta varmistellen (ei pitäisi koskaan varmistella mitään...). Keppien jälkeen takanaleikkaus ja olen auttamatta myöhässä sitä seuraavalle hypylle josta kääntö muurille ja suoraan putkeen. Sen jälkeen vasta olenkin myöhässä ottamassa vastaiseen käteen hypylle ja tuurilla kohti putkea... Se meni just näin mutta Kipsi Irmeli se luki rataa ja läähättävää emäntäänsä aivan mahdottoman hyvin ja hoiteli tiensä toiselle putkelle asti mallikkaasti. Mä hoopo otin sitä siinä vielä aivan turhaan haltuun, oikein konekivääri tätätätä-käskytyksellä ja Kipa teki just niinkuin pyysin. Putkella käänty vielä kattomaan, eikös nyt kuitenkin tänne mamma ja pyörähti putken suulla. Jos olisin jaksanut, olisn purru kieleni poikki, mutten hengästymiseltäni pystynyt millään. Loppurata taas aivan unelmaa, etenkin viimeiselle putkella Kipa haki itse aivan superhyvin, ei tarvinnut saattaa, riitti kun vartalolla sen sinne vei ja mä ehdin valssaamaan toiseenpäähän ilman mitään hoppua. Tunnustan, että toinenkin vitonen kirveli vallankin kun aika oli radan toiseksi nopein (ei hävitty pitkäkinttuiselle Häggblommille kuin muutama sadasosa ;) ja mun moka-piikki senkun vaan kasvoi. Kipa ei olisi paremmin voinut mennä, mä en voi sanoin kuvailla miten mahtavaa laatuaikaa me kahdestaan vietettiin!! Ja aivan sama, vaikka oltais saatu hylky joka radalta, mun sydäntä lämmittää se miten tuo koira oli elementissään päästessään tappamaan esteet!

Päivä oli siis mamman mieltä ylentävä mutta rankka. Ekan ja tokan radan välissä kävin imettämässä Tuomikylän puolella päikyiltä heränneen Sannin ja tokan ja kolmannen radan välissä maitoauto oli parkissa kuplan pihassa. Nauratti, imetin pötkölläni auton takaosassa (Sanni ei oikein muuten suostu syömään, kai sitä ahdistaa asento sylissä), ja koputin aina lasiin kun homma oli ohi. Marko tuli sit avaamaan takaluukun ja taas jatkettiin ;) Illalla olin niin puuduksissa että kävelin aivan puujaloilla ja tunnustan, vieläkin akilleksissä vaihloo aamuisin!

Poke-mies oli rakas nähdä, voi että miten hyvää huolta siitä pidetään! Markolla oli monta petikaveria öisin kun oma lauma nukkui kaikussa! Kiitos Paula ja Roni viikonlopusta!

Rottakarkki ja Pilvi kutsuvat, heräsivät juuri ulkoa!