Miten aika on taas rientänyt! Tuntuu että meidän elämässä tapahtuu niin paljon mutta kuitenkin niin vähän ;) Päivät menee aivan lentämällä vaippojen, tuttipullojen, pyykkien, tissittelyn, kärryttelyn ja jokeltelun lomassa. Mutta aikansa kutakin, nyt mennään tällä tahdilla!

Kipan kanssa on päästy nyt muutamia kertoja agiliitämäänkin, ihanaa! Taukoa mulle tuli lähes 9kk ja Kipalle 6kk. Kipa on aivan liekeissä kun se pääsee tekemään, silmät palaen painelee menemään. Eikä tee virheitä vaan menee täysin ohjauksen mukaan, joka sitten sisältääkin niitä nuottivirheitä ;) Mutta huomaa Kipasta, että se on ollut aika stressantunut. Hallissa se reagoi kaikkiin ääniin aivan yliherkästi, ensimmäisillä kerroilla läähätti paniikissa ja pyrki vain pois paikalta. Kuitenkin se on ihmeellinen, hermorakenne on todella huono mutta toimintakykyä kuitenkin kummasti. Kun tuon vapisevan otuksen on vienyt ekan esteen taa ja ottanut vermeet pois, ollaan me sulkeuduttu johonkin ihme kuplaan joka suodattaa kaiken muun pois ympäriltä. Se tekee täysillä töitä, aivan hurjalla motivaatiolla, kestää toistoja ja seuraa ohjausta aivan millin tarkasti ja komentaa mua liikkumaan. Ja milloinkaan se ei ole tehnyt keppejä sellaisella itseluottamuksella kuin ekalla kerralla tauon jälkeen. Aivan sama missä mä olin, se teki ne täydellisesti. Onneksi, nyt kun on päästy muutamia kertoja treenaamaan, tuo ympäristön vaikutus on selvästi taas vähentynyt ja Kipa rentoutunut. Mutta olen vain koittanut nyt pitää hauskaa sen kanssa ilman sen suurempia murheita virheistä!

Myös Hymy pääsi muutaman kerran treenailemaan ennenkuin harkat siirrettiin maneesille. Se oli aivan tohkeissaan ja teki aivan älyttömän suurella innolla yhteistyötä! Ihana pikku Hymelius ;)!!! Nyt odotellaan sitten Hymyn kanssa kevättä ja ulkokautta jotta päästään hömpöttämään lisää!

Poke-papparainen lähti uudelleen pohjanmaan lakeuksille Pixun kaveriksi. Oikein sydämmestä ottaa kun se jää kaikkein vähimmälle touhulle nyt tässä meidän elämässä tällä hetkellä. Mutta Paulan ja Ronin luona se saa nyt olla kukkona tunkiolla, kuten vain tuolle herralle sopii, ja pääsee takuulla irrottelemaan pitkin ja poikin Tuomikylän metsiä. Pohjanmaalle lähti täältä myös kaamea vatsatauti jota alettiin levittää Ähtärin jälkeen pitkin maantienposkia. Emme suosittele sitä kenellekkään, melkoinen nesteenpoistodieetti. Onneksi Sanni ja Kerttu säästyivät!

Tytöt kasvavat kohisten, edelleen ;) Sanni alkaa lähestyä jo 8kg rajaa ja Kerttu 6kg. Ja melkoisen erilaiset ovat... Sannilta palaa käpy alta aikayksikön kun taas vastaavasti Kerttu jaksaa odotella hieman pidempään. Mutta oksat on pois siltäkin jos liian pitkään menee... On tämä kaksosten kanssa selviytyminen kyllä melkoinen soppa ;) Onneksi nyt parina viime viikkona on mummot olleet vuorotellen apuna. Maanantaina taas koittaa arki ja ollaan päivät tyttöjen kanssa kolmistaan+turret kun iskä on töissä. Kasassa on melkoinen "yhden naisen-bändi" :) Veikkaan että osaisin aika hyvin hoidella sellaisenkin tämän jälkeen, tiedättehän, vasen jalka rumpuihin, polvien väliin lautaset, kitara oikeeseen ja marakassit vasempaan käteen, huuliharppu suuhun ja lopuksi kukkahattu päähän. Kotelo maahan kadulle ja kolikkoja soittelemaan... 

Mutta nyt syömään, kun tytöt nukkuu vielä! Koitetaan palata taajuuksille :D!

Kerttu 12vkoa

... ja Sanni myös!

Ja tottakai rekut myös. Touhon ottama kuva muutamien viikkojen takaa.