Viikonloppu oli aivan upea, aurinkoa ja pientä pakkasta. Itse sitä nautin tosin vain lähinnä ikkunan takaa ja muutamalla pienen pienellä happihyppelyllä mutta mielen se teki silti pirteäksi. Toisin kuin nyt, kun on satanut ja tuullut taas VAIHTEEKSI koko päivän lämpötilan keikkuessa kolmisen astetta plussalla. Kahden jälkeen piti sytyttää valot että näki lukea ja neljältä oli jo pimeää, yäk. Kirpakkaa pikku pakkasta ja aurinkoa meteorologit, pliis...

Viikonloppuna Paula ja Roni kera Pixun kävivät aurinkoisen sään lisäksi pöllyyttämässä Hytölänlaidan paikkoja ;) Kiitos Paula huushollaamisesta, mokkapalat jääkaapista on kohta syöty ;D! Pixu puolestaan herätteli nämä meidän talvihorrokseen (=tylsyyteen) vaipuvat ötökät vauhtiin, hyvä homma!

Marko, Roni ja Touho sekä Poke, Kipa, Pixu ja Aino kävivät lauantaina lenkkeilemässä Karhulammen maastoissa. Hässäkältä ei tuollakaan keikalla säästytty, yllätys ;) Meriselityksiä tuli tietysti kotona monenlaisia mutta eiköhän se punainen lankakin löytynyt tarinasta :=). Tarinassa voi olla joitakin kirjoittajan itsensä ottamia vapauksia, harvasanaisista miehistä kun ei mehevää juttua irtoa kirveelläkään... Täytyy siis kuvitella itse kuinka sitten oikein kävikään ;)! 

Matkan varrella oli ainakin yksi mummo säikytetty hengiltä. Lähinnä ilmeisesti Poke oli tehnyt niin lähtemättömän vaikutuksen julmana petona ettei muori ollut meinannut toeta polulla lainkaan, peto itse ei ollut kuulemma mummosta juurikaan piitannut... Tähän liittyen tulee väistämättä mieleen juttu muutaman vuoden takaa. Piia asui silloin vielä Tourulassa ns. "mummokerrostalossa" jossa matot tomutettiin ja tuuletettiin tarkasti eri telineillä ja roskat lajiteltiin vielä jätekatoksessa uudelleen aktiivisten eläkeläisten toimesta. No, me odotettiin  joka tapauksessa Piiaa taloyhtiön parkkiksella, "luvattomalla paikalla" ja alta aikayksiön oli yksi mummomilitaristi jo auton vieressä utelemassa meidän tarkoitusperiä. Noustiin Markon kanssa autosta ja jututettiin mummoa. Koirat tietty alkoi räkyttämään sikaosastolla ja Marko muistaakseni nostikin takaluukun ylös jotta näkisivät mistä vaarattomasta otuksesta on kysymys. Mummo tihrusteli ja tiiraili aikansa Pokea ja Kipaa päästä varpaisiin kunnes totesi että tuo toinen taitaa olla tuon toisen pentu... Vielä tänäkään päivänä ei voida varmuudella sanoa kumminpäin se juttu nyt sitten oikein olikaan, todettiin vaan hämmästyneinä että juu-ei, ne on eri rotuisia...

Kiitos jälleen kerran Häkkisen Touholle alla olevista upeista kuvista!

Poke ja sen pennut... Kuin neljä marjaa ;)

No, mummot oli ja meni polulla. Karhulammen laavulla oli tietty pakollinen turinatuokio, harmi vaan kun pojilla ei ollut makkaraeväitä matkassa, olisi ehtinyt useampikin hässäkkä syntyä. Pokea ei ollut eväiden puute harmittanut, se oli ihan omatoimisesti pikku nenällään hakeutunut jälleen kerran suoraan jälkiruokatarjoilulle, ihan kerrassaan valmiiksi katettuun pöytään. Marko oli huomannut sen häipyneen laavun läheltä ja epäilyillä ei ollut mitään sijaa kun herra oli taasen yhytetty maisemasta. Huuliaan nuollen ja ihan siltä itseltään haisten oli Poke tullut torttubaaristaan pois, kyllä on kivoja noin tyypit kun jättävät parhaat palat mennessään... YÄKYÄKYÄK. Poke joutui erityistarkkailuun ja naamapesulle...

 

Syksyiset maisemat Karhulammella on kauniit!

Teletappi-serkukset Kipa ja Pixu

Poke ja Aino

Pappa kieli keskellä suuta...

Aina se kieli ei osunut keskelle suuta vaan suota... Liekö jälleen kerran pikku bokserilla enemmän intoa kuin älyä ;) Siitä mennään mistä reitti on suorin.

Laavultakin oli lähdettävä - hirvijahtiin. Miehet ja koirat olivat jatkaneet matkaa ja pian oli alkanut punanuttuisia tulemaan metsästä kohti. Olipa joku hirvimiehistä ollut varsin tuimanakin ja suivaantunut irti olleista koirista, vaikkain ne olivat omalla liikkumisellaan ja metelillään kääntäneet passimiehiltä sivu suun menneen hirven takaisin ja siten saaneet tietämättään kaadon aikaiseksi. Varsinaiseti koirat ja hirvi eivät olleet missään vaiheessa edes nähneet toisiaan mutta eläin oli ilmeiseti kuullut/vaistonnut tämän joukon hiljaisen ja kääntynyt takaisin. Sinänsä onni ettei edes laukaus ollut kuulunut sillä Kipa on todella paukkuarka, takeita siitä mihin se olisi ampaissut ei ole...

Touho oli käynyt kuitenkin tsekkaamassa kaadon, ei ollut hirveesti tuttuja :)

 

Kotiin tultuaan oli miehet ja koirat väsytettyjä, Pixu etenkin oli juossut tolkuttomasti. Illan mittaan se alkoi nuolla tassuaan ja Paula totesi sen kaahaneen tassunpohjan rikki.

Kaahari juottopaikalla.

Sunnuntaina Piia, Teemu ja Veeti kävivät ja koko ukkosakki kera koirien passitettiin uudelleen marssille, tällä kertaa ihan kotipöpelikköön. No, eihän noita tarvinnut kamalasti passittaa kun keli oli aivan upea, muutama aste pakkasta ja kirkas auringon paiste. Voi että olin kade kun en kyennyt matkaan mukaan...

Era soitteli sunnuntaina Hymyn kuulumisia. Kaikki on mennyt hienosti ja neiti istuu porukkaan hyvin eikä turhia jännittele. Hienoa! Tylsää sillä Hymyllä kotona olisikin nyt päivisin, koirat menee ihan sekaisin kun Marko tulee kotiin töistä. Mä olen se tylsä pahis joka vaan köllöttää ja pötköttää ja syö eikä yhtään rieku... Latella ja Lissulla pyyhkii masussa hyvin, tänään oli kontrollikäynti äitipolilla. Viikkoja on nyt 35 ja parit päivät päälle. Kaverit painoarviot noin 2500g kummallakin ja hyvä, jos nyt pari viikkoa vielä näin mentäisiin eteenpäin. Elättelen toiveita että pääsen vaappumaan Jyväskylän näyttelyihin Hymyä treffaamaan kun se tulee kotiin ja kehän laidalle katsomaan itse näytelmää... Katsotaan nyt miten käy, toivottavasti hyvin joka tapauksessa!