Kisareissu Varkauteen on takana. Oikein mukava keikka, olen aika tyytyväinen suorituksiin mutta tuloksissa riittää spekuloitavaa :)

Eka rata oli Saviojan Annen oikein selkeä ja jouhevasti kulkeva agirata. Ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, valssikääntöjä ja pari tiukempaa paikkaa. Kurvit vähän levisi, tarkemmin olisi pitänyt ottaa jo ennen hyppyä ohjaus kasaan niin olisi saatuu tiiviimpi rata. Rataantutustuessa jo koitin rauhoittaa itseäni kepeille, lähestyminen ei ollut vaikea mutta tilaa mun olisi annettava. Niinhän siinä sitten kävi että höyrysin ja painoin kepeille liikaa ja Kipa otti kiellon juosten kolmannelle kepille saakka mulle räkyttäen. Olisi pitänyt ottaa se hypyltä aivan rauhassa ja kääntää myös ilman hoppua niin että tilaa olisi ollut hyvin koiralla hakea itse. Nyt vain painoin eteenpäin ja käskyttäminenkin jäi. Sitä saa mitä tilaa. No, keppien jälkeen tehtiin puomille oikein hyvä pysäytyskontakti, kehuin rauhassa Kipaa ja jatkettiin loppuun. Vähän semmoinen ponneton olo jäi lopulta itselle.

Kokkosen Tuijan hyppyrata olikin sitten haasteellisempi. Paljon valssi-kääntöjä, slalomit muutamaan kertaan, 5 kertaa putki (3kpl radalla) ja näistä kolme pimeitä putkeen vientejä, kepeille haasteellinen vienti jne jne. Sytyin nyt aiva eri tavalla kuin ekalle radalle, hitto, tämä on tapettava! Alku menikin oikein hyvin, sain tiukoilla kurveilla Kipan mukaan. Keskivaiheilla mun valssikäännöt oli vähän turhan löperöitä ja pitkillä kaarteilla käännyttiin. Hyvin Kipa haki pimeet putket, mahtava! Kepeille vienti oli putkelta, putken ulostulolta 90 käännös vasemmalle, nappasin "nenästä" Kipan kiinni käteen ja vein kepeille nenästä sisään vetäen . Sisäänmeno onnistui hienosti mutta keppien puolessa välissä Kipa löi poskensa keppiin ja jätti välin pujoittelematta. Hemmetti, ajattelin, en kyllä korjaa, nyt mennään niin hyvällä fiiliksellä eli otetaan se hylky mielumminkuin vitonen taas! Radasta jäi oikein hyvä mieli, mentiin se niin tsempillä! Lähdettiin jäähdyttelemään ja näin vielä Vänen videoinnista keppien virheen. Kilpailukirjassa odotti kuitenkin yllätys - nolla tuolta hyppyradalta! Eihän se paikkaansa voi pitää kun virhe selkeästi tehtiin. Odotin maksien kisan loppuun ja menin Tuijalle kilpailukirjan kanssa. Kerroin mitä kepeillä tapahtui mutta Tuija totesi että hän ei virhettä nähnyt joten silloin sitä ei ole tapahtunut, nolla on meidän. Vähän huono omatunto jäi, onneksi ei kuitenkaan sijoituttu.