Oltiin koko akka-sakki melkein puolitoista viikkoa mummolat-reissussa Teuvalla. Iskä seurasi pääsiäiseksi perässä ja toissapäivänä kotiuduttiin. Lähdettiin reissuun jo vähän suunniteltuja pääsiäisenpyhiä aikaisemmin kun Paula pääsi mulle ajokaveriksi, en uskaltanut Sannin ja Kertun kanssa vielä yksin tienpäälle pitkää reissua ajamaan. Ei siinä muuten mitään mutta jos hätä iskee kummallekin on mutsi vähän nesteessä keskellä Multian suoria kun lähin huoltsikka löytyy Ähtäristä ;)

Surku kävi niitä trulleja, jotka meille tulivat virpomaan. Keski-Suomessa kun käyvät viikon etuajassa pohjanmaan virpomisaikatauluun nähden. Vaikka ollaan asuttu jo yli 10 vuotta täällä, en milloinkaan muista tätä, vaan aina on munat vielä ostamatta kun vitsat alkavat virpomaan oven takana. Niin kävi vuosi sittenkin ja mulla ei ollut kaapissa kuin kuivettuja marie-keksejä... Oli melkosen pettyneet ilmeet vaikka annoinkin niitä oikein runsaskätisesti. Opiskeluaikana kun asuttiin kaupungin puolella kävi somalitytöt ensimmäisinä aamulla virpomassa-varpomassa ja mä paniikissa löysin niille laukkuni pohjalta pari kovettunutta pepe-patukkaa - sillä seurauksella että Marko nauroi katketakseen ja syytti mua pahimman sortin rasistiksi?? Tänä vuonna Marko itse oli asialla ja toi jo hyvissä ajoin kaupasta ison lastin erilaisia pikkumunia. Mutta koska me lähdettiin pois ja Marko oli messuilla tuon viikonlopun, ei trullit saaneet meiltä mitään tänä vuonna. Harmi, koska nyt pääsiäisen ja kotiutumisen jälkeen ne munat on mennyt senteiksi mun vyötärölle... Useiksi sellaisiksi ;)

Reissu meni melkein kaikin puolin hyvin. Melkein tulee parista viimeisestä päivästä jotka meni ihan pyllylleen pikkuakkojen kanssa. Yöt meni itkuksi ja päivälläkään ei nukuttu joten katsottiin parhaaksi lähteä kotiin. Nyt on hiukka jo rauhoituttu mutta päivärytmi on ihan sekaisin. Sekin vähä mitä saatiin jo aikaiseksi. Onneksi mummo pääsi mukaan hoiva-avuksi, josko tämä tästä...

Sanni oppi oikein vahvoille ruokatavoille reissussa... Puuro ja kunnon fläski-leivät ne tiellä pitää :)

Jaahas, tää pitäis siis syödä, oukke.

Häh, ai se ei siis olekaan mulle. Olisin kyllä ottanut...

No, josko sitten tää kinkkuleipä olis mulle...

Jep, Sanni teki reissussa tissilakon, kuten kuvistakin näkyy (juu, mummon aamupalaa vaan...) ja vieläkin taistellaan että otetaanko tissistä vai ei. Sanni on tässä taistossa aika vahvoilla, ei oteta. Hän kiljuu ja huutaa aivan kamalasti ja kun päästään ylä-c:hen yhtyy Kipakin mukaan. Nostaa mustan nenunsa kohti kattoa ja alkaa ulvoa aivan samalla taajuudella. Kuten Riikkakin sanoi, kun ei sisko lähde säälistä huutoon mukaan, on se hyvä että edes koira komppaa...

Kun oli Sannista monta kuvaa niin laitetaan Kertustakin. Kepa on 2kg kevyempänä ja ketterämpänä oppinut jo ennen 4kk ikää kääntymään massulleen. Apua, kohta se ajaa jo pyörää.

Koirilla oli reissussa kivaa. Paula ja Roni tulivat Pixun ja Poken kanssa mummolaan. Ihanaa oli nähdä Poke-mies ja miten reipas pappa se olikaan! Aivan täynnä iloa ja virtaa kun on päässyt oikein kunnolla revittelemään. Poke jäikin vielä visiitilleen, ikävä tulee mutta on sen vaan hyvä olla! Hymy ja Kipa saivat kunnon kyytiä Maukka-vaarin kanssa. Isä otti tytöt mukaan kun lähti lenkille ja hyvin nuo jaksoivat juosta 8 km lenkkejä. Tai tytöille taisi tulla lähemmäs parikymmentä, arvioi isä, kun riekkuivat metsätiellä edes takaisin. Nyt ovatkin olleet kotona sitten pari päivää ihan reporankoja... Eilinen lumimyräkkä toi pihaan paikoin puolen metrin kinokset ja Hymy niminen lumiaura teki polkuja ristiin rastiin lumikolan vierellä. Se sitten rakastaa lumihommia.

Mutta nyt kuuluu ylä-c taas lähestyvän, palataan...