Perjantai-iltana mummo, äiti, Paula-sisko ja sen mies Roni Seinäjoelta (korjaavat kyllä että ovat tätä nykyä Ilmajokisia) sekä Pixu-parson tulivat vieraisille. Hymy ja Pixu eivät olleet vielä ehtineet tavata aikaisemmin mutta yhteinen sävel löytyi noin 3 minuutin jälkeen. Meno hiipui vasta tänään iltapäivällä kun koko sakki alkoi olla auringon sulattamaa. Kipalla ja Pixulla oli alkuun odotetut kylienväliset, rähinä saatiin aikaiseksi mamman jalkojen juuressa silkasta mustasukkaisuudesta. Kun muutama hampaidenkalisuttelu- ja irvistelykierros oli pidetty, oli kuulumiset taas vaihdettu ja rauha maassa. Veeti-villakoiraserkkukin pyörähti Piian ja Teemun kanssa ja niin oli koko koirakopla koossa.

Hymyllä ja Pixulla oli aivan omat kuviot, nujakoivat ja nahisivat, ajoivat toisiaan takaa vuoroin musta edellä ja valkoinen perässä ja toisinpäin. Kun kyllästyivät toisiaan jahtaamaan, alkoivat ajamaan Pokea. Pappakin innostui muutamaan pyrähdykseen mukaan. Kipa tyytyi olemaan tosikko ja seuraamaan tilannetta häntä tiukasti pystyssä. Totesin sen taas että se on melko huumorintajuton isossa sakissa.

Alla koko sakki poislukien Veeti. Pixu etualalla Kipan kyljessä.

Pokekin irroitteli, vauhti oli niin kovaa että naamarypytkin näyttävät ilmanvastuksesen vaikutuksesta siliävän... Tai sitten se puree huuleensa, sekin on hyvin mahdollista...

Välillä täytyy ottaa huilia että taas jaksaa...

Ja taas mennään :)

Hymy ajaa Pixua, Kipa Hymyä ja kohta taas toisinpäin...

Lopulta Poke oli sitä mieltä että maailmassa kaikki on epäreilua. Aamulla kaveri oli puoli tuntia vessareisuullaan. "Tunne se meni ja tuolta se tuli"... En tiedä minkä lenkin se oli kiertänyt mutta jossain vaiheessa se oli kieränyt talon (mun takaa) ympäri, mennyt tien yli ja syönyt aikanakin toditusaineistosta päätellen sitä itseään... Sitä oli varmaan mennyt se Eppujen hatullinen ja suupieliin jäänyt rippeet. YÄK. Saarna ja urputus oli tietysti kovaa luokkaa huulia putsatessa, mitä Poke ei arvostanut lainkaan. Suuri metsästäjä... Iltapäivällä Poke kaiveli jostain esiin pallon ja se otettiin välittömästi takavarikkoon mikä tietysti otti taas kaveria pannuun. Ajatuksen voimalla se yritti sitä saada liikkumaan, tuloksetta... Kyllä se vielä joku päivä liikahtaa...

Tuon kuvan ylälaidassa on muuten erään pikku sheltin tassunjälkiä näkyvissä. Koko serkkulauman kanssa kuoppaa sitten ihastelivat kunnes Pixu totesi että, perhana, kyllä meillä pohojanmaalla kuopatkin on suurempia ja pissata lirautti "monttuun". Oukkei, tuumaisi Hymy ja nyt on eräässä kukkapenkissä muutama valmis istutuskuoppa lisää. Ei ihan omenapuulle mutta lähes...

Lauantaina käytiin Kipan kanssa kipaisemassa omissa kisoissa kolme rataa, kaikki hylkyjä... Se on niin pirun pienestä kii. Allekirjoittaneellä vähän hätähousun vikaa, ja ihan omiin lapsuksiin kaatui muuten niin hyvät radat. Joka radalla se nolla olisi ollut otettavissa. Räsäsen Minnan radat olivat erittäin mieluisat, teknisesti haastavat mutta sujuvasti etenevät. Jämsän Jarmon radalla se nolla olisi ollut "helppo" mutta niin vai jäi tekemättä. SM-kisoissa katsotaan yksilökisat katsomosta mutta jos ihan rehellinen olen niin en osaa nyt kauheasti sitä harmitella. Toivottavasti aurinko paistaa!