Tulee nimittäin olemaan pitkät 2 viikkoa, tai se loppu mitä rajoitetusta liikunnasta nyt on jäljellä. Vauhti Hymeliöllä sen kuin kasvaa, "ou mai kaad"... Päivät Hymy on ollut häkkihoidossa eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Tai aitaushan tuo nyt pikemminkin on. Pääsee liikkumaan muttei revittelemään, ehkä... Kipaa ja Hymyä ei juuri voi yhtäaika pitää samassa tilassa, Hymy ei anna hetken rauhaa, ei sillä että sen Kipaa kauheasti tarvitsee provosoida riekkumiseen mukaan. Pokekin pahus on käynyt lapselliseksi ja siihenkään ei voi aivan luottaa, etteikö lähde touhuun mukaan. Kipa on siis järsinyt harva se ilta possunkorvaa meidän makkarin sängyllä, paras alusta näyttää olevan Maken tyyny (ei haittaa mua :D) Hetkittäin koko sakki on ollut samassa tilassa mutta mua kyllä hirvittää kun yksi pieni musta ei tajua ollenkaan olevansa vielä koipi-toipilas. Riekkuu ja räyhyää ihan kympillä. Mutta on se niin suloinen :)

Hymyn Alcatraz... tai jotain sinnepäin!

398478.jpg

Hymy kävi neljännen kerran tänään eläinlääkärillä. Ekat rokotukset, pistäminen tosin alkaa olla jo aivan turhan tuttua, epämiellyttävääkin, touhua... Nyt oli retkieväänä makkaroiden aatelia, aitoa atrian lauantaita pieninä atomin kokoisina paloina. Hienosti, lauantain voimallakin, Hymy antoi taas tutkia ja kuunnella, hampaatkin katsottiin ilman venkoilua. Seistä tapitti pöydällä häntä pystyssä! Jalkaa katsottiin myös, lihakset on vielä heikot mutta vähin erin sitten eteenpäin. Painoa oli himpun alle 3500g ja ikää siis nyt se 12 vkoa. Säkäkorkeutta en ole mitannut, arvelisin että 25-28cm välillä, ihan verrattuna vain Kipan (34,7cm) rinnalla.

Ennen eläinlääkäriä tehtiin pieni lenkki Palokan keskustassa. Autot ei merkannut mitään, mukava punatakkinen täti olis otettu mukaan kotiinkin asti mutta yksi keltainen maastopyörä vaikutti vähän tuhmalta. Tai sitten se oli vain se tuimailmeinen setä sen fillarin ohjaimissa. Seuraava polkupyörä olikin kiltimpi ja siitä ei piitattu ollenkaan. Lauantai-rules :)

Lääkärin jälkeen käytiin kyläilemässä ja moikkaamassa Ollia ½v ja Sylvi-fieldiä. Sylvi ei paljon Hymystä heilahda vaikka karavat pöllyääkin käsittelyssä. Nyt laitettiin Sylvi makkariin jotta saatiin eräältä kierrokset alemmas. Oukei, tuumas Hymy, ja kävi Ollin puuhamatolle makoilemaan. Matto on olkkarin puolella ja me juotiin keittiössä teetä. Essillä oli näköyhteys olkkariin, Hymy puuhaili tyytyväisenä maton aktivointi-osasien kanssa. Rapinapaperilla varustettu kohta oli ihan mielenkiintoinen mutta aivan pop oli ankkojen alla oleva juttu... Hymy painoi vahingossa ankkoja ja matosta alkoi kuulua melkoinen kaakatus ;) Meillä oli hymyssä pitelemistä kun katsottiin kaverin reaktiota! Viisas penneli, kun kaakatus loppui alkoi mahdoton maton takominen - LISÄÄ ANKKOJA!!! Ja ankathan kaakatti taas lopulta ja Hymykin alkoi niille juttelemaan! Mietin Essille ääneen että mikseiköhän koirille ole tuollaisia aktivointimattoja... Essi katsoi ja sanoi että ei kai ne sillä vauvaliikkeessä kysy kenelle tää tulee :)!

Vauvoista tulikin vielä mieleen. Iltana jolloin Hymy sai kipsin jalkaansa mun puhelin soi. Numerosta oli soitettu jo aikaisemmin työpäivän aikana ja nyt vastasin oikeastaan jo tietän mitä asia koskee. Lehtimyyjä. Olin tietysti aika poikki ja vastasin aika tympeästi. Yli-iloinen ja pirteä naisääni alkoi välittömästi myydä sellaista artikkelia jonka olin oikeastaan voittanut tuhansien valittujen joukosta ja joka ei oikeastaan maksa mitään mutta loppuviimeinen maksan vain 10kk lehdet kestotilaajana ja saan kaupan päälle jonkun kauniin ja turhan pikku jutun jolla ei oikeastaan edes tee mitään. Sanoin moneen kertaan ei kiitos, aika ei riitä jne jne mutta ääni vain jatkoi. Lopulta sanoin että nyt en oikeasti tilaa mitään enkä ehdi lukemaan lehtiä jotka tälläkin hetkellä tulevat ja tokaisin että kun tuo pentukin tuli vasta pari viikkoa sitten ja tarvitsee nyt paljon aikaa. Pulputus linjalla hiljeni ja tuli useamman sekunnin hiljaisuus. Lopulta myyjä jatkoi tekoreippaalla soundillaan "No siinä tapauksessa, miten olisi vauva-lehti?". Sanoin kiitos ei ja katkaisin linjan. Istuin hetken hiljaa ja sanoin Markolle että katotaanko miten kauvan menee ennenkuin sossutädit on meidän oven takana. Musta oli juuri tullut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä äiti joka ravistelee lastaan. Ei ole lehtimyyjänkään työ kevyttä kamaa.