Niin se vain yllätti, takatalvi. Hämmästys oli melkoinen kun avasin kaihtimet aamulla kuuden jälkeen, jep, lunta. Keskusteltiin Markon kanssa näistä kesäkeleistä lisää aamukahvilla, pakkasta ei kuitenkaan nyt ole kuin aste. Kaivoin tytöille vanuhaalarit uudelleen esiin.

Kiva on keli JATin kisoissakin tänään 1- ja 2-luokilla... 3lk kisasivat eilen, myös Kipsukka pääsi kirmailemaan. Jos oli HIEMAN eufoorista hehkutusta Seinäjoen kisojen jälkeen, niin nyt ollaan palattu omalle tasollemme - minä siis :). Äitienpäivänä sössin oikein kunnolla kaksi rataa HYL arvoisesti ja Kipa rallasi sydämmensä kyllyydestä! Pelasi myös hieman sikaa, ei ole koskaan tehnyt NIIIIIIN törkyturpa kontakteja kuin silloin. Mutta sekin menee mun piikkiin, en ottanut sitä yhtään hanskaan vaan se vei mua kuin pässiä narussa - mutta lujaa ja kovaäänisesti! Todistusaineistokin puhuu puolestaan...

Okei mamma, mä katon sua ja räksytän, oot aika lepsu joten...

... nyt muuten pidetään HAUSKAA!

Mutta tavoitteet täyttyi äippäpäivänkisoissakin, oltiin ajoissa ja omalla vuorollamme paikalla. Muuta kerrottavaa ei jälkipolvelle jäänytkään.

Eilen jatkettiin kaksi ekaa rataa samaa latua, en vain saanut pidettyä ohjausta kasassa. Vauhtia Kipalla on enenmmän kuin koskaan, mikä vain on ilahduttavaa! Ekalla radalla töpeksin kepeille viennin, en jättänyt tilaa ja Kipa kiersi väärältä puolelta ekaan väliin. Kontaktit sentään oli jo paremmat, A:lta kyllä palautin sen vielä takaisin. Toka rata oli hyvä kolme ekaa estettä jonka jälkeen unohdin kierrättää neloshypyn takaa, voi voi... Sit mentiinkin vaan hanikat kaakossa loppuun. Vimppa hyppäri olikin sitten nappi, toiseksi nopein aika mutta yksi rima (onnea Kiti ja Pösö!!). Jälleen kerran sellainen konekiväärihaltuunotto riman päällä - laskee se pieni terriäärikin laskutelineet alas aikaisin kun uhataan nylkeä - sillä seurauksella että se rima tuli alas. Mutta ei voi mitään, silti jäi vaan niin kamalan hyvä mieli taas kun meillä oli niin riemukasta! Ja päivä oli ennenkaikea terapeuttinen, nyt jaksoin jo ratojen välissä viritellä sosiaalistakin elämää. Jaksaa taas monta vaipparallia pyörittää kun pääsi rupattelemaan tuttujen kanssa, sitä en tiedä miten järkeviä puhuin... Iso kiitos hoitotäti-Tuijalle joka kärrytteli Kerttu-tissitakiaisen kanssa (Sanni oli kotona iskän ja Piia-tädin kanssa)! Terkkuja vaan vielä kaikille, ehkä me taas nähdään ;)

Hymy Haavistokin on päässyt virittelemään agilityaivojaan ja voi valtava että se on IHANA! Innoissaan kuin mikä mutta ihan vielä ei ole agilitylamppu täysin syttynyt pienen shelttiön päässä. Se kyllä syttyy, sitä en yhtään epäile, ja sitten se on menoa... Medi tuosta neiditä taisi tulla, 36,8cm epävirallinen mittaus. Kilpailukirjakin on ja josko sen sitten tässä kesän kuluessa varmistaisi. Kisaurasta ei vielä tosin haaveilla, ellei radalla ole vain kahta keppiä ;) Niillä vielä mennään ja jonkin aikaa, haluan siitä ehdottomasti omatoimisemman pujottelijan kuin Kipasta. Keinuakin vasta menty muutama kerta viime treeneissä. Puomi ja A on Hymyn lemppareita, se juusto se juusto...

Tukkakin on vähitellen alkanut palailemaan Hymeliuksen ylle, tuuheana mutta vielä kovin lyhyenä. Ei siis ehkä vielä hetkeen asiaa näyttelyihin? Kipa puolestaan luopui juuri viikolla omastaan :)

Vähälumisia kevätpäiviä!