Tein toissa-aamuna mansikkakakun. Syötiin Markon kanssa aamupalaa ja ihmettelin mitä Poke hinkuu keittiössä. Kaveri istui nenä kohti kattoa mansikkakakun alla jojot suupielistä roikkuen. Tahtoo kanssa kakkua ja etenkin niitä mansikoita. Poke ja Hymy olivat edellisen illan passissa mun ympärillä kun perkasin marjoja. Tämä huono Pokelle,tämä Hymylle, olisivat syöneet pelkät rontotkin. Pelkäsin koko yön meneekö Hymyn massu kuralle mutta katin kontit.

Eilen rämmittiin parisen tuntia metässä, sienijahdissa. Vajaa litra kanttarelleja, huono metsästysonni. Poken "löytämiä" olivat... Ekalla löytöpaikalla pisutteli metrin päähän ja tokalla seisoi vaan kanttarellien vieressä ja tuijotti niitä. En mä tiedä oikeesti oliko se vaan vahinko mutta mustatorvisienet kaverille kyllä kelpaa. Pari vuotta sitten niitä oli hyvin ja meillä oli kamala kisa niistä Poken kanssa. Se löyti parikin paikkaa, mutta pahus vaan syödä mussutteli niitä kitusiinsa eikä "vinkannut" että täällä olisi. Ihan itseoppinut se sienestykseen on. Kanttarellejä ei ole ainakaan vielä maistanut mutta eilen se näytti siltä että kokeilisikohan...  

Mustikoita oli paikoin hyvin ja taas maistui. Hymy on erittäin ahne, puskee väkisin samallle varvulle nenänsä kanssa, sulla on mamma takuulla isompia. Kipakin syö mutta pysyttelee omalla mättäällään. Pokelle ei mustikat maistu, liian pieniä? Vattupuskilla saan kyllä pitää kyynärpää taktiikalla molemmat poissa ja taitaa tuo Hymykin niistä tykätä kun jo muutkin marjat maistuu.

Saisi tämä sataminen jo loppua, menee usko aurinkoon. Nytkin on koko päivän losottanut, välillä kuin saavista kaataen. Äsken kaverit kävivät pienen tyttönsä kanssa. Henni nyrpisteli nenäänsä ja kysyi mikä täällä haisee? Märkä koira, absolutely.