Aamulla Kipa alkoi sulaa, puolittain. Se tajusi että tän kanssahan voisi ehkä leikkiä. Aloittivat Hymyn kanssa yläkerran aulassa mattopainia. Kipa tosin oli Nalle Ahokas ja Hymy jokin onneton piirisarjatason kärpässarjalainen, aina selällään alla, silti sinnikkäästi pyristellen. Mä katselin kehänlaidalta, muttei tarvinnut erotuomariksi ryhtyä. Terrierin leikki on kovin äänekästä, aivan kamalalta rähinältä kuulosti nytkin, Hymy alkuun kipitteli välillä mun syliin ja sieltä teki vastahyökkäyksiä mutta tajusi sitten että ääni kuuluu mukaan hommaan. Kipa ei aivan täysin vielä heittäytynyt täydellä sydämmellä matsiin ja ryhtynyt vallan lapselliseksi mutta siitä se vähitellen etenee.

Kävin päivällä Kipan kanssa agiliitoa harjoittelemassa. Keppejä, A:ta ja puomia tehtiin ihan yksittäisinä muutamia toistoja ja pieni vauhdikas radanpätkä. Kipa kävi aika kuumana, tiesin että niin käy. Se on todennäköisesti vielä kuitenkin aika stressaantunut. On käynyt tänään varmaan 3 kertaa naapurin tontin rajalla huutamassa häntä suorana ja lämmittelylenkillä piti kaikki vastaantulijat huutaa. Nukkuu paljon, nytkin koko sakki vetää sikeitä sohvalla isäntä mukaanlukien. Mä en mahtunut enää. Poke ja Marko kävivät sitten meidän agiliidon jälkeen koirakoulussa ongelmakoirakurssilla "häirikkökoirina". Pokella on herkästi paineita sosiaalisissa tilanteissa (sakemannit, dobermannit, rotikat saavat hilseen pintaan), kurssilla ovat mukana aina tarpeen tullen kutsuttuina, mutta niillä alkaa kuulemma mennä jo liian hyvin. Tarkoitushan ei ole Poken siellä tieten tahtoen aiheuttaa ongelmia, tekevät samat harjoitukset kuin muutkin ryhmäläiset. Marko jaksaa olla Poken kanssa lehmähermoinen, mulla leikkaa liinat kiinni paljon herkemmin ja Poke käyttäytyy mun kanssa ehkä siitäkin syystä paljon terävämmin. Hienoa että pojat on edistyneet :) 

Hymykin on aloittanut tehokkaan tokoilun = luoksetuloharjoittelun. Neiti alkaa laajentamaan reviiriään sitä vauhtia että kohta ei perässä pysy. Häntä suorana viipottaa menemään pitkin isojen tekemiä polkuja metsään ja ei paljon taakseen katsele jos edessä siintää jotain oikein mukavaa, risukin riittää hangella... Melko rohkeaa. Toistaiseksi hyviä tuloksia on saatu harjoittelulla mutta odotettavissa ehkä on taistoja. Niitä odotellessa.

Ai niin, Eralle tiedoksi että se haukkuu, on ainakin kerran tehnyt sitä. Kysyi sitä tässä ilta, pari sitten ja mä sanoin että ei meidän Hymy hauku kuin leikkiessään leikkihaukkua. Joo, pesin eilen illalla hampaita ja semmoinen kumma räksytys alkoi kuulua jaloista. Ahaa, hau hau, Hymy haukkuu saadakseen huomiota. Sovitaanko ettei kukaan kysele tekeekö se jotain kielteistä, sekun alkoi nytkin heti toimimaan kun joku kysyi. Jookos :)?