Tänään oltiin siis taas vaihteeksi eläinlääkärissä. Hymyllä oli viikon koipi-kontrolli. Pakkasta oli lähtiessä puoli neljän jälkeen -24 astetta ja tunnin päästä takaisin tullessa -26. Nyt mittari näyttää -30 astetta. Melko kylmää.

Kontrollissa kaikki oli ok. Pyysin että otetaan myös röntgenkuvat, luutuminen näkyi alkuna mutta mikä tärkeää, oli luiden asento pysynyt hyvänä. Eli taas eletään viikko lastan kanssa ja ensi maanantaina katsotaan ja kuvataan uudelleen. Kuvien pohjalta sitten mietitään jatkohoito. Painoa oli tullut viikossa 400g lisää, 2900g kaikenkaikkiaan. Ja minäkun olin jo jossain vaiheessa viikkoa huolissani että se syö huonosti... Silmissähän tuo kasvaa!

Sakki on taas ketarat ojollaan. Isot Markon kanssa sohvalla ja Hymy vielä hieman pöllyissään lattialla viltin alla. Käytin humalaista hyväkseni ja siistin tassukarvat. Sitä kasvaa aivan hillittömän paljon anturoiden välissä, ihmekään kun kaveri liukastelee... Puin itseni ja isot ulos. Houkuttelin P&K perässäni metsässä vajaan vartin, pökäleet kun oli väännetty oli kummankin suunta selvä. Jää akka itekses pyörimään tänne, me lähdetään just nyt takasin, heippa. Ja niin ne lähti. Perässä oli koitettava pysyä. Eteisessä kavereiden ja itsensä riisuminen kesti taas melkein yhtä kauvan kuin lenkkikin, hyötyliikuntahan se on nyt niin pop. Kyykkyyn, ota kengät pois. Kyykkyyn, ota Kipan takki pois. Kumarra, ota Poken takki pois. Kädet ylös, villapaita pois. Kädet ylös, välipaita pois. Pyllistä, kolmet kalsarit pois. Konttaa ja kerää koko läjä lattialta ja tunge mytyssä jonnekin pois silmistä. Hiki tulee eikä tarvii liittyä jäseneksi mihinkään tai varata jumppatuntia kolmea päivää etukäteen mahtuakseen ryhmään mukaan vetkuttamaan jotain hilavitkutinta jossa ei ala kuin särkeä päätä koska ei millään voi tietää mikä käsi liikkuu toisen jalan tahtiin.