Hympellä alkoi toiset juoksut alkuviikosta. Ja se on nyt niin naista että! Ja onnettoman karvaton, eli ei oo tukka hyvin ;) Ne ovat Kipan kanssa kuin se vanha telkkasarjan kyttäkaksikko, koko ajan toistensa kannoilla ja nahistelevat kuin pahaiset kakarat. Kunnes Hymy heittäytyy ketarat oikoisenaan lattialle haisteltavaksi. Saas nähdä, miten tyrkky se on kun tärppipäivät tulee, vai onko sitten ollenkaan.

Pähkäilen myös että lähteäkö jyväskylän näyttelyyn vai ei, aikaa olisi turkin kasvaa hiukka reilu kuukausi. Era onneksi osaa avittaa, mullekun tämä sheltin karvan kasvu on vielä aika arvoitus! Nyt ainakin tiedän että kun se lähtee niin se lähtee ;)...

Pokella on nastaa serkkulassa Ilmajoella, ihanaa! Se vetelee perä alhaalla pitkin männiköitä, Paula epäili että jopa ylikuntoon asti kun oli täytynyt sunnuntai iltana oksentaa lenkin jälkeen, niin oli hapoille vetänyt. Pixun kanssa sujuu hyvin, makoilevat vierekkäin ja käyvät samoilla paska-apajilla ;)... yäkyäkyäk. Mikä ihme siinä oikein on kun sitä mustaa kultaa pitää vähän väliä käydä jostain naukkailemassa... Osaako joku sanoa? Vitamiinikuurikin on taas aloitettu kevään kunniaksi.  

Kuulin tässä muutama päivä sitten naapurilta että näissä meidän metsissä liikkuu ihka oikea ilves. On kuulemma majaillut jo useamman vuoden tällä tienoolla. Hän ei ole enää uskaltanut pimeällä liikuskella metsässä ja pelloilla sen jälkeen kun oli omin silmin otuksen nähnyt. Hui, ja mä kun en muuna aikana kuin pimeellä siellä olekaan! Mutta tuskin se nyt tälläisellä raavaalle, pahan hajuiselle (edelleen ne hormoo-oonit) naiselle mitään mahtaa mutta voipa nuo pikkukoirat napata evääkseen. Ehkä? Oon kyllä joitakin kertoja huomannut että koirat käyttäytyy oudosti jollakin jäljellä, on levottomia ja karvat pystyssä mutta en ole osannut sitä pitää muuna kuin jonkun toisen koiran tms jättämänä hajuna. Ehkä se onkin ollut se ilves. Naapurikin oli tänä talvena katsonut ensin että jäljet on meidän Poken mutta ne olivat kuitenkin sitten lähemmin tarkasteltuna olleet selvästi kissaeläimen, ja isot sellaiset. No, ehkä törmäämme, ehkä emme... Mutta allaoleva kyttäkaksikko pitää kyllä sellaista elämää että kaikki karhua pienemmät kaikkoavat ;) Ja kuva jälleen Touhon!