Hymy on oivaltanut että maankamaran lisäksi on olemassa myös toinen ulottuvuus. Taivas. Jo viikko, pari sitten se hoksasi aamupissillä että nokkaa ylöspäin nostamalla näkee sen möhkäleen joka aiheuttaa ihmellistä huminaa. Tikkakosken lentokentän koneiden nousu menee meidän tontin suuntaisesti ja säännöllisin väliajoin noita peltilintuja liitelee korkealla meidän yli. Lentokentälle on matkaa meiltä sellainen 15km joten korkeutta koneilla jo on mutta kuulaassa aamussa ääni kantaa hyvin. Jokatapauksessa näky tuolla aamupissillä oli huvittava, takajalat tutisten Hymy koitti saada asiat pätökseen ja kurkkia ylös äänen perään :)

Taivaaseen ja ilmatilaan on tutustuttu sen jälkeen lähemminkin ja löydetty muutama eläinlajikin joka tätä ulottuvuutta käyttää hyväkseen. Viikonloppuna Hymy oli Kuopiossa seuraneitinä. Kipa harrasti agilityä Janitan opastuksella ja Hymy löysi linnut. Yövyimme Suskun luona Siilinjärvellä ja lähdimme lenkille treenien jälkeen. Tälläisen vankan pohjalaisen syntyperän omaavan ihmisen syrän avartui niiden peltoaukeiden keskellä tarpoessa ja niin avautui myös Hymyn mieli uusile ulottuvuuksille... Se ihmetteli möykkyjä jotka liikkuivat pellon reunalla. Kun niitä lähestyi nousivat ne ilmaan. Huisia. Kun niiden perässä juoksi nousivat ne korkeammalle ja pudottuivat sieltä välillä lähelle maan pintaa juoksijan eteen ilkkumaan. " Et saa kiinni, et saa..." Ja Hymyhän juoksi, välillä niskat olivat mennä nurin kun se yritti kasvattaa siivet ja nousta lintujen perään ylös (joisi redbullia...) siinä onnistumatta. Mua alkoi jo pelotaa miten sen saan pelloilta pois, välimatkaa muuhun porukkaan kun parhaimmillaan oli jo toista sataa metriä. Ainut mitä Hymystä lensi, oli korvat, tai ainakin niissä humisi niin ettei mitään kuullut. Lopulta se päätti lopettaa ja lähti muiden mukaan. Nyt mä odotan seuraavaa lentsikkaa meidän ilmatilaan, syttyykö jonkun korvien välissä lamppu?

Mutta taivaalle mahtuu muutakin. Kärpäsiä ja kaiken maailman surriaisia. Kyläiltiin Minnan ja tyttöjen luona alkuviikon aurinkoisena iltapäivänä. Hymylle parasta olivat Sooda (yllätys, kohta siltä loppuu karvat tällä menolla) ja ne ihanat ötökät Minnan takapihan auringosta. Hymy käytti ison osan ajastaan seurusteluun näiden uusien ystävien kanssa, ystävyys oli vain hyvin yhdensuuntaista. Mutta silti niin palkitsevaa... Hypnoottinen tuijotus ei pudottanut lentäjiä mutta oli välillä kaataa pienen koiran, niin kieroon katse jo meni :) Harkittukaan hyökkäys ei tuottanut tulosta mutta onneksi yhden häädetyn pörriäisen tilalle ilmaantui aina kaksi uutta! Ihanaa!

Muuten elämä rullaa täällä eteenpäin, aikamoisella kiireellä edelleen. Odotan toukokuun puolen välin jälkeistä aikaa, silloin pitäisi oman kalenterin rauhoittua... Ehkä.