Voi hitsi, taas on aikaa mennyt sitten viime kirjoittelun... Naurattaa jo kun melkein joka toinen juttu alkaa näillä sanoilla :) Mutta niin se vain on, vaikka nyt pyörin päivät melkeinpä vain kotona niin jotenkin kartan tätä koneelle istahtamista. Istuminen ei tosin ole nyt asennoista mieluisimpia kun nämä karate-kidit paukuttavat masussa menemään...

Hymyn juoksutkin siis olivat ja menivät. Ja menivät varsin "kivuttomasti", aika tyrkkyhän tuo oli peppunsa kanssa tärppipäivinä muttei nyt sentään pöydänjaloille alkanut keimailemaan ;) Aika tasan komisen viikkoa se "vaivojaan poti" eikä nyt ainakaan ole muuksi muuttunut. Ihan yhtä höpö kuin ennenkin! Ja ilmoitettu muuten nyt sitten ekoihin näytelmiinkin! Seinäjoelle 20.10. ja Jyväskylään 17.11. Hui, kun jo jännittää! Mä en vaan taida päästä enää matkaan mukaan Seinäjoelle kun ei selkä oikein kestä autossa istumista mutta Marko lähtee. Ei kuitenkaan händleriksi ;) vaan kepoksi... Päivikki tai Minna esittävät Hymelin. Jyväskylään koitan vaappua kehänlaidalle, mikäli vain suinkin se onnistuu!

Viikonloppuna käytiin Essin kanssa suppilovahveroita metsästämässä kera assistenttien. Katsottiin semmoinen helppokulkuinen rinne missä ei päästä kompuroimaan ja ylämäkeen on helppo masujen kanssa kumarrella. Saalistakin tuli varsin hyvin, puolisen ämpäriä. Osasta tuli muhennosta ja osa meni kuivuriin. Koiratkin löysi saalista, Poke etenkin. Ihan oli sateen raikastama marjastajan kakka papereineen päivineen menossa poskeen, yäk yäk yäk!!! Mä en käsitä mikä siitä tekee niin i-h-a-n-a-a... Essin edesmennyt Sylvi, meidän koirien kaveri, olisi ottanut ja kierinyt vielä tässä aarteessa mutta tässä tapauksessa nyt autossa pystyi vielä kotimatkalla hengittämäänkin... Kotona koirat oli ihan potslojo koko illan, niin oli voimille ottanut reissu. enkä kyllä ihmettele, painoivat kuin viitapirut menemään pari tuntia mun ja Essin liikkuessa kymmenen metriä minuutissa...

Nyt sitten onkin taas ollut tylsää kun on vaan pyöritty pikkulenkkiä tuossa kotimetsässä. Toissailtana oltiin koko sakki, oli jo ihan pimeää kun kahdeksan aikoihin lähdettiin. Hymy ja Kipa juoksivat ja teutaroivat kuin pikku varsat. Poke lähti, yllätys yllätys, taas omille teilleen. Se käy todennäköisesti tsekkaamassa onko Pesulta jäänyt ruokakuppiin ruokaa... Pesu on tuon metsän omistajan koira, asuvat linnuntietä meiltä noin 2km päässä. Tietystä kohtaa polkua lähtee heille oma haara ja Poke painelee kuurona lähes joka kerta tsekkaamaan mikä tilanne Pesun ruokalistalla on. Tavallisesti se on noin 10-15 min hävöksissä ja palaa ihan hirmu kyytiä huulet lerpattaen takaisin. Sen jälkeen Poke sitten köpötteleekin jälkijoukoissa kotiin päin huohottaen, huono kunto...

Nyt kun oli oikeesti syksyn eka "pimeä lenkki" tehtiin pari "missä isi on"-etsintää. Mä jäin koirien kanssa polulle ja Marko lähti metsään piiloon. Ensin tehtiin helppo, koirat näki mihin suuntaan Marko lähti, etäisyyttä Marko arvioi olevan sellaiset 100-150m. Silti, kun vihelsi piilostaan, lähti Poke suoraan pusikon halki Hymy perässään ja Kipa lähti kiertämään oikealta. Kaikki olivat suunnilleen yhtä aikaa paikalla, eri suunnista vain. Tokalla tehtiin niin ettei koirat nähneet mihin suuntaan Marko lähti. Aikakin oli pidempi, noin 10 min ennenkuin kysyin "missä isi on"? Poke lähti aivan vika suuntaan, toiselle puolelle polkua pää pystyssä lokkimaan ihan hoopon näköisenä ;) Kipa etsi jäljen polun oikelata puolelta mutta joutui vähän hakemaan. Hymy sen sijaan lähti porhaltamaan heti oikeaan suuntaan ja olikin vähän ennen Kipaa paikalla. Pokella herneet leikkas kiinni ja se oli ihan matti myöhänen ja peesas tyttöjen jäljessä paikalle. Se on sitten hassu kun siitä oikeesti näkee välillä miten kovasti lyö tyhjää!

Tänään niillä on ollut Hymyn kanssa YYA-sopimus päivä. Olin oikeastaan koko aamun kellimässä yläkerrassa huonosti nukutun yön jälkeen ja nämä kaksi on keksinyt liittoutua... Ne istuu portaiden alapäässä rinnakkain ja "hinkuu" nenät suunnattuna yläkertaan. Sellaista pientä, ärsyttävää hinkumista, meillä on tylsäääää, me halutaan siiiiinnneeee, tuu alaaaas... Näin ne liittoutui myös iltaruokaa odottamaan. Kipa ei koskaan ole vaatinut huomiota millään ääntelyillä, nytkin se oli olkkarin tuolilla makuulla pää tassujen välissä sen näköisenä että mulla ei oo osaa eikä arpaa tähän juttuun mutta ottaisin kyllä kanssa sitä sapuskaa jos saa. Vaikka oltiin ulkona reilu tunti iltapäivällä on tämä tekemättömyys-hinkuminen jatkunut näillä kahdella ja nyt kun Marko kuului ajavan juuri pihaan alkaa ihan mahdoton töhöttäminen "kukaan ei ole koskaan meitä täällä rakastanut ja ruokkinut ja ulkoiluttanut..." Myönnän, että onhan niillä tylsempää kuin jokin aika sitten, mutten nyt vaan jaksa puuhata niin paljoa... Hymy tosin keksi tänään miten viihdyttää itseään. Omo-pesupallothan on ihan pop leluja edelleen. Mutta nyt on ihan ihkua seurata kun se pallo pyörii pesukoneessa. Rummun lasikin on tosi puhdas, täynnä pikku nenun jälkiä :) Se istui kodinhoitohuoneessa koneen edessä päivällä pitkän tovin. Linkoaminen vaan ei ollut kivaa kun meinasi niskat nyrjähtää...