Eilen Hymy keksi ryhtyä järsimään pistorasioita. Tai yhtä tiettyä ruokapöydän vieressä. Samaa jota Kipakin pentuna himoitsi, mikä lie, kai siinä sähkö tuoksuu paremmalle kuin muissa vastaavissa. No, todellisuudessa luulen että se on paras siksi että se on lähinnä köökkiä ja sitä kaluamalla saa takuuvarmasti hellan äärestä huomiota. Jokatapauksessa Hymy ryhtyi testailemaan kulmureiden lujuutta siihen ja mä oli tietty aika tiukkana kieltämässä. Kaveri vaan jyrskytti menemään pirullinen kiilto silmissä. Kävin pariin otteeseen johdattamassa Hymyn pois paikalta ja se tietysti hymyili partaansa, ähäkutti, sainpas huomiota ja palasi takaisin rikospaikalle kiireesti. Hitsi, en voi kieltää kokoaikaa kun ei tehoa, menee jankuttamisen puolelle ja fyysinen siirtäminen vaan oli mahdottoman hauskaa! Mietin hetken etikkaa, liian softaa oli Kipalle aikoinaan joten otin Tabascoa... Johdattelin Hymyn ensin lelun perässä pois ja kun se ei touhultaan huomannut sipaisin ohuelti Tabascot pistorasian reunoille sormenpäällä. Jatkoin puuhailua keittiössä ja pianhan tuo tassutti takaisin pahantekoon. Voi veljet mikä ilme Hymyllä oli kun se iski kitansa muoviin! Se suorastaan pudotti kielensä ;), maiskutti ja lurpsutti, sen kierompaan ei voi koiran silmät mennä kun se yritti katsoa omaa kieltään, mikä hitsi siihen oikein iski! Mietin jo hetken että olikohan tuo Tabasco oikein viisaasti tehty, jos tuleekin joku "reaktio" tms mutta varsin tyynestihän tuo penneli makuelämyksensä otti eikä muuten ole enää yrittänyt pistorasian kimppuun. Hajuaistikin todennäköisesti vielä toimii :) Poke huomasi Hymyn puuhat ja pitihän senkin mennä ihmettelemään, nopeesti alkoi Pokekin nostella paikalta pois, pelkkä nuuhkaisu riitti, yäk, liian hapokasta :D

No, makuelämykset jatkuivat tänään. Lähdin Hymyn kanssa city-lenkille klo 17 aikoihin ja hylkäsin isot kotiin. Laitoin eteisen välioven kiinni mutten muistanut laittaa kahvan alle kävelysauvaa pönkäksi, Poke on aika taitava halutessaan avaamaan väliovet. Yleensä se ei sitä juurikaan enää harrasta, ainoastaan protestimielessä pitää päästä mylläämään eteisen matot. No, tehtiin siis Hymelin kanssa lenkkeilyt ja kävin pikaiseen kaupassa, oltiin hiukka reilu tunti poissa. Kotiinpalatessa kaverit olivat todella harrastaneet proteesia... Eteisen väliovi oli sepposen selällään, matto sotkussa ja sohvalta kuului armoton lussutus. Mä olin "unohtanut" (oikeesti jättänyt laiskuuttani korjaamatta pois) eteiseen korin jossa oli evästarpeiden jämiä viime viikonlopulta. Myslipatukoita jugurttikuorrutuksella, pahvilautasia, lautasliinoja, muovimukeja, tupperirasia jossa sisällä teepusseja+sokeria ja paketti juicyfruit-purkkaa. Kaikkea oli pitänyt maistaa, sehän vaan on kohteliasta kun otetaan mitä tarjotaan eikä passaa olla liian kranttu tilaisuuden tullen. Matkalla eteisestä sohvalle löytyi pari puolisi syötyä paperilautasta, maisteltuja muovipikareita, limaisia marimekon lautasliinoja, pienet palat käärepapereita ja viimeisenä sohvalla purkkapaketin kulma ja hurjasti kuolaa. Kyllä on ollut hyvää, purkkapaketti mennyt varmaan yhdellä haukulla ja parilla purkkapallolla puhallettuna... Pokesta oikein loisti syyllisyys, "äiti mutkun mä en voinut mitään sille pienelle äänelle joka soi mun isossa, vähän tyhmässäkin päässä ja kuiski että maista vaan, ei ne huomaa ja jos huomaa niin menee varppina Kipan piikkiin"... Kipa köpötteli eestaas ihan yhtä nolona, kyllä mäkin kun toikin, se yllytti, en mä muuten olisi mitään... No eihän siinä auttanut kuin huolestua vaikka maalaisjärki sanoi että ei ole ehkä vaarallista, purkassa ei ollut ksylitolia ja patukoissa ei suklaata, paperilautasista saa vaan kuitua ja mitäpä pari käärepaperia nyt teksi... Parafiiniöljyä löysin edellisen happeningin jäljiltä reilun 3 vuoden takaa, sekin mennyt päiväysvanhaksi pari vuotta sitten... Pakko oli silti soittaa päivystävälle eläinlääkärille ja kertoa koko tarina. Ei hätää (muillakuin mulla henkinen), tuskin vaarallinen dinner, pitää nyt vain seurailla mitä arsesta tipahtelee ulos ja katsoa että sisään menee myös uutta tavaraa, näin ajattelin itsekin... Poke on juonut kuin lehmä nyt pariin otteeseen ja Kipa makaa onnellisena sohvalla, ai että oli metkaa ja otti oikein voimillekin kun piti vähän niinkuin salassa hääriä. Joo.

Se koppa oli tosiaan koko viikon näkösällä, kukaan ei osoittanut mitään mielenkiintoa siihen mutta näinhän se on että tilaisuus tekee varkaan ja pikkuisen täytyy olla kapinahenkeä mukana. Parafiiniöljyn tarina on "vastaava". Kipaa ei vielä silloin ollut, ainoastaan Poke. Meillä oli ollut aika tiukka viikko ja perjantaina käytiin aika nopsaan kotona ja pikku lenkillä töiden jälkeen. Mä lähdin jäähallille jotain jääshowta katsomaan ja Markollakin oli joku juttu. Tultiin yhtäaikaa kotiin ja Poke oli vienyt keittiön pöydältä Fazerin sinisen suklaalevyn ja vetänyt sen nenuunsa tinapapereineen päivineen. Silloin säikähdin oikein todella mutta koira oli elämänsä kunnossa. Parafiiniöljyt sisään ja kakkavahtiin. Sieltä ne ulos tuli ajallaan, tinapaperit siis.

Ehkä mä taas opin siistimään jälkeni hetkeksi... Tupperille pointsit, rasia kesti käsittelyn naarmuitta ja piti sisältönsä.