Toinen yö nukuttuna, rauhallisesti. Siirryin nukkumaan makkariin Markon viereen (tuoksuu muuten paljon pahemmalle kuin Hymy :) ja muu sakki jäi rajattuun tilaan eteiseen ja keittiöön. Hymyn koppa oli makkarin ulkopuolelle portin takana. Vajaan 10 minuuttia se sitkeästi yritti syödä itseänsä läpi verkosta mutta tyytyi kohtaloonsa ja kömpi petiinsä. Nukkui koko yön, oli käynyt tekemässä kakat ja pissit paperille jossain välissä.

Poke osallistuu taas näihin kakkatalkoisiin täydestä sydämmestään kuten Kipankin pentuaikana. Kyllä se keskisuomalaisen puolikas kummasti lämmittää pappa-koiran peppua, taas...

Aamulla Hymy roikkui jo Poken korvissa ja huulen reunoissa kiinni. Poke oli hieman hämmentynyt, antoi roikkua mutta pörisi hiljaa. Hymy ei ollut moksiskaan ja siirtyi laskemaan liukumäkeä pyllyn päälle. Siitä se lähtee. Kipa on ollut jo suopeampi, haistelee Hymyä, kulkee perässä ja kävi jo puolen metrin päähän makaamaan päikkäreille. Mustasukkainen se on mutta tytöt ovat jo muutaman kerran sopineet samaan syliin.

Aivan mahtava pentu tuo kyllä on, juuri sitä mitä toivoinkin. Syö reippaasti, pissii ja kakkii ulos ja paperille (pyörii eteisen oven edessä ja taapertaa itse ulos asioille), nukahtaa keskelle lattiaa ja jatkaa uniaan vaikka mämmikoura mutsi pudottaa juomalasin lattialle 3 metrin päähän. Ulkona sheikkailee ja pukittelee häntä pystyssä ja tutkii kaiken mitä eteen tupsahtaa. Kulkee sisällä isompien mukana eikä ole millänsäkään vaikka Kipa Irmeli on pääosin vielä sitä mieltä että katoa. Mutta erityisesti se tapa millä Hymy ottaa kontaktia ihmiseen on mahtava, me ollaan kaikkein kiinnostavimpia juttuja!