Viimeinen viikko onkin mennyt köllötellen, koko sakilla Markoa lukuunottamatta, ns. olosuhteiden pakosta. Viime viikon alkupuolella alkoi supistella kovin ja sain passituksen vuodelepoon ja pieneen hissutteluun kotona kunnes tilanne helpottuu. Vauvoilla kaikki hyvin, kasvavat kovaa kyytiä joten ihmekös se jos vähän laittaa polttelemaan...

Marko on tehnyt nyt myös loppusoralla ennen isyyslomaa pitkiä päiviä töissä joten koirat on olleet pienellä lenkityksellä. Oon koittanut keksiä kaikkea muuta touhua niille, pihallakin ovat onneksi nyt jotenkuten keskenään päivisin viihtyneet kun ilmat on ollut hyvät. Poke on ensimmäisenä kynsimässä terassin ovea, pappa kaipaa ohjattua toimintaa... Tytöt sen sijaan keksivät sitä itse. Hymy on kaivanut pikku kuoppia sinne tänne puskien juurille, kiva että auttaa myyrien työt alkuun. Kipa tarkkailee pääsääntöisesti vaan napurin pihan tapahtumia, jos siellä lehtikin tippuu puusta, antaa se oivan syy aloittaa räksyttäminen. Saatis itten jos pikkupojat tekee pikkupoikien hommia, ne on ehdottomasti kommentoitava. Harkitsin jo sitruunapannan hommaamista mutta kun nyt toistaiseksi vielä riittää sisältä karjahtaminen. Lienee näistä vauvoistakin tulevan varsinaisia "Kiljusen Herrasväen" vesoja, äidissään on ainakin armeija menettänyt paljon...

Puruluista on parhaimmiksi kaikki osapuolet todenneet tänä "hiljaisena viikkona" possunkorvat ja härän hännät. Possunkorvat vaan ei kestä Pokella ja Kipalla muutamaa minuuttia pidempään, Hymy sen sijaan nakertaa omaansa hartaudella. Ainut, joka varmaan edes tietää miltä se maistuu. Härän hännät on rankattu nyt maistuvimmiksi ja riittoisimmiksi. Tai eipä nuo härän häntiä taida oikeasti olla, joku tässä valisti että heppi osuisi paremminkin kohdilleen... No, jokatapauksessa niiden parissa koirilla vierähtää parikin tuntia. Marko on katkonut irtona ostetut pitkät jokaislle sopivan mittaisiksi joten puuhaa riittää. 

Hymy vain on ihan mahdottoman höpsö kun se omansa saa, ihan sama onko se korva vai häntä tai onneton purutikku... Ne, jotka ovat katsoneet Ice age-piirrettyt tietävät sen mainion kurren pähkinänsä kanssa. Hymyä voi täysin verrata siihen oman aarteensa kera :) Se saa oman purtavansa viimeisenä ja muut eivät sillä hetkellä piittaa enää tuon taivaallista siitä mitä sillä on suussaan. Se hiippailee pitkin seiniä omansa kanssa, korvat luimussa ja silmät pullolaan. Kiertää ja kaartaa ympäri ämpäri ja välillä nuolaisee aarrettaan. Se on varma siitä että kaikki yrittävät viedä sen aarteen pois ja yleensä avaankin työhuoneen oven jotta se pääsee piiloon luutaan järsimään. Sieltäkin se käy vähän väliä tarkistamassa tilanteen ennenkuin rauhoittuu järsimään. Muutaman kerran Kipa pääsi joskus siltä nappaamaan luun mutta palautin aina koirat omille eväilleen, tämä tietysi voi selittää Hymyn käytöstä. Puolustaa se ei ala luutaan mutta on vaan kerta kaikkiaan niin koominen näky luikkiessaan se suussaan ja palvoessaan sitä.

Viikonloppuna touhua oli onneksi koirilla enemmän. Äiti ja Paula kera Pixun tulivat viikonlopuksi. Äiti ja Paula touhusivat, siivosivat ja leipoivat vallan mahdottomasti ja koirat riekkuivat. Alkuun vaihdettiin taas kuulumiset ja pakolliset kylien väliset pörhistelyt Kipan ja Pixun välillä mutta siten homma taas asettui uomiinsa. Poke reppana vaan saa aina Pixulta kuulla kunniansa, nytkin monta kertaa viikonlopun aikana. Jos joku rapsuttaa Pokea, juttelee sille, Poke kävelee liian läheltä/kaukaa/lujaa/hiljaa/tai on vaan paikallaan tai jos Poke on jostain "jutusta" kiinnostunut on Pixu kärppänä paikalla ja aloittaa ihan kamalan komentamisen. Eli ihan sama mitä Poke tekee tai on tekemättä, se ottaa Pikseliä kaaliin vaikka muut teksi ihan sitä samaa. Poke ei sitten taas ala Pixulle rähjäämään takaisin, poistuu vaan paikalta posket roikkuen silmät vesikaljamalla, taas mua moititaan, ei oo miehen elämä akkalaumassa helppoa. Saisi sanoa Pixulle muutaman painavan sanan takaisin, Paula kertoi että on tosi kivaa kun Pixu luulee itsestään jo vähän liikoja ja on alkanut kometaa muitakin isoja kavereita samoin. Sieltä vaan saattaa tulla takaisin vähän kovemmlla voimalla...

No, vieraiden tehdessä lähtö iltapäivällä tuumasi Poke että johan tässä taas on nälkäkin tullut näillä markkinoilla ja aloitti ruokansa "tilaamisen". Se on raivostuttava kun se istuu kuppien lähellä ja pitää pienen pientä hinkumista yllä ja tuijottaa hypnoottisesti. Oon tämän tuosta ottanut sen kanssa näitä henkisä painimatseja enkä oo lähtenyt sen vaatimuksiin mukaan. Parhaimmillaan ollaan kaksi ja puoli tuntia kamppailtu ennenkuin Poke luovutti ja kävi koppaansa maata.

 

Syötyään oli sakki hiljaista koko illan. Poke paineli kuvassakin näkyvän portaikon alle omaan punkkaansa ja tytöt kiilasivat sohvalle. Hymyn ei pitkään siinä kuumissaan viihtynyt vaan siirtyi harjoittamaan uniakrobatiaa lattaille. Ollaan naurettu sen asennoille, se taipuu ihan miten päin vaan nukkumaan kovallakin lattialla. Tän köllöttelyn nimi on Pörhö-Kurre unillaan, se näyttää ihan oravalta puuhkahäntineen.

Ihanaa on, kun tytöt tulee niin hyvin juttuun keskenään ja sopivat sopuisasti samaan sohvan nurkkaan...

Seinäjoen näyttelyt alkavat lähestymään muutaman viikon kuluttua ja mua jo jännittää. Sekin kun en pääse mukaan meidin ekoihin näytelmiin :(... Toivotavasti turkki pysyy nyt yllä Jyväskylänkin näyttelyyn asti marraskuun puolessa välissä, tiputtanut se ei ole sitä vielä kertaakaan ja kun nuo juoksutkin olivat... No nyt sitten nähdään miten karvat käyttäytyvät niidenkin jälkeen. En ole juuri kampaa turkille näyttänyt, takut vaan selvitellyt ettei tule neidistä kaljua kammaten jos pohjavilla jo sattuis irtoamaan. Sanoinkin tuossa jo Päivikille, joka Hymyn esittää, että mikään prinsessa se ai varmaan kehässä ole kun on on niin mahdottomasti virtasta ilmassa hissutteluaikojen jälkeen... No, katsotaan mitä tuleman pitää 20. päivä ;)