tähdet tuikkii valovyönä.

Ilmassa on ripaus taikaa,

rauhallista joulunaikaa!

Hymylle syntyi 10.12.09 neljä pientä (painot 110-180g), mutta pontevaa pentua <3! Ehdin parahiksi Inkooseen Eran luo ennenkuin alkoi ns tapahtua! Ei sillä, että meitä olisi välttämättä edes tarvittu, Hymy hoiti homman erittäin hienosti! Ja on mitä omistautunein mude pentueelleen, ihan 24/7 ;D!

Ensin syntyivät tytöt ja noin tunnin kuluttua pojat. Kaikki ovat soopeleita, yllätys! ;), ja mitä söpöimpiä pennuja! Kertun sanoin, Hymyllä on hiiliä! Tytöt katselivat pentujen kuvia ja Kerttu oli vahvasti tätä mieltä Ja on edelleen, ei pennuja vaan hiiliä <3!

Pentujen ja Hymyn kuulumisia voi lukea myös Nappulavaaran kennelin blogista. nappulavaaran.blogspot.com/

Ensimmäisiä kuvia pennuista myös täältä, kuvia ei saa kopioida tai käyttää ilman lupaani.

picasaweb.google.com/pj.haavisto/20091210HymynPennut0Pv101209

Muuten aika on taas vain mennyt. Minne, sitä en tiedä, mutta nopeesti. Pakkaset kiusasivat viime viikolla ja oikein kunnolla mökkiydyttiin, kun en yli -20 asteen pakkaseen neitejä (tai itseäni...!) laittanut. Huh ja puh, huusholli on vieläkin ihan kuin pyörremyrskyn jäljiltä! Nyt pakkailen kimpsuja ja kampsuja kasaan, lähdetään mummoloihin Teuvalle jouluksi! Ja josko "pyörähtäisi" pentulaatikollakin, ihunata!!

Hymy alkaa kohta saada rantapallon muotoja :) Tuntuu, että sen masu kasvaa ihan silmissä! Ja samaa tahtia käy rouva itse jotenkin utuisemmaksi - ihan kuin kaikki tuossa rakkaassa tapahtuisi vähän hitaammin, positiivisessa hengessä. No, ei kuitenkaan joka hetki ole näin. Ulkona Hymy innostuu ottamaan vielä melkoisia vetoja Kipan kanssa. En ole enää päästänyt niitä samasta ovenraosta ulos, en kykene ilman kylmiäväreitä katsomaan sitä vauhtia millä ne painavat toistensa niskassa roikkuen puutarhaan (lue: Hymy roikkuu Kipan niskassa...). Ja huomattavaa on myös, että meidän superseurapiirirakkoisella shelttiöllä alkaa olemaan pissihätä :) Ei enää puhettakaan puiden latvojen katselusta ja kukkien haistelusta, nyt kyykätään heti eikä hetken päästä ;) Isikin tykkää, kun aamuasioinnit lyhenee puoleen!

Hymy ja masu 40vrk aterialla. Ruoka tosin saisi maistua hieman paremmin...

Kosketellen kyljet ovat pinkeät ja vartalon alla kylkiluiden loputtua vatsalinja ei enää nouse vaan jatkuu pötkönä. Hymy venyttelee tosi paljon ja tuntuu, että se ei ole itsekään oikein sinut masunsa kanssa. Huomaan usein, että se seisoo jännittyneesti, kuten tässäkin. Mutten toisaalta ihmettele, kun muistelen oman masuni kasvatusta. Kiristi ja puristi :)

Pianhan se Hymy jo lähtee Eran luo, perjantaina. Ikävä tulee, mutta ei hätä :) Hymyn anopilta Carrolta, oli masusta tuntunut jo pieniä viestejä ulos, ihanaa! Carro on kuitenkin sen verran Hymyä edellä, että en taida ehtiä niitä pikku tassuja tuntemaan, niisk.

Lumet taitaa sulaa, nytkin vettä sataa. Lumiukolta on jo kaikki hampaat tippuneet ja porkkananenän taisivat harakat pihistää maasta. Huomenna ei varmaan ole enää koko ukkoa, plaah. Äkkiä lunta lisää ja pakkasta, kiitos! Lähdin eilen aamupäivällä tyttöjen ja koirien kanssa kiertämään lenkin tuohon metsään. Otin tytöille pulkat, kun eivät ehkä jaksa kävellä koko matkaa. Siinä oli käydä niin, ettei äiti jaksanut vetää koko matkaa. Lumet oli paikoin sulaneet kokonaan ja selitä siinä kahdelle jo hieman väsyneelle sekä nälkäiselle 2veelle, että nyt ei voi istua pulkassa vaan täytyy kävellä. Huuto ja HUUTO siinä tuli, myös muden pinna paloi. Sanni kuunteli hetken emonsa painavia perusteita sille, miksei tämmöinen peli voi jatkua ja totesi sitten vain että "äitillä on huono patteri"... Muunmuassa se :) Kai tämä ajatus oli jotenkin saanut alkunsa siitä, kun otsalampussa oli yhtenä iltana huono patteri. Mutta että äidilläkin. Se on ollut huono tänäänkin eikä se nyt yleensä ottaen mitään durasell-luokkaa lataukseltaan olekaan ;D

Mutta nyt BB :)

Kuvattavaa olisi ollut vaikka ja mistä. Syksy ja kura ehtivät vaihtua talveen ja lumeen, ihanaa! Sitä kuraa nimittäin oli, kun pihat kaivettiin auki kunnallistekniikkaa varten. Piste ja aamen, nyt vettä tulee vaikka sähkökatko yllättäisi ja kakkapaisumus ei enää lokakaivossa yllätä. Miten se olikin niin vaikeeta soittaa ajoissa tyhjennettäväksi... Tytötkin ovat kasvaneet sitten viimeisten otosten ainakin metrin ja kymmenen kiloa!

Piharemppojen ajan olin tyttöjen ja koirien kanssa evakokkoreissussa pohjanmaalla, melkein kuukauden! Samalla reissulla sai alkunsa myös tämän vuoden ihanin joulupaketti :) Hymy Haavisto ja Särö Petteri Pikkarainen (Trickteam Roger Rabbit) tapailivat toisiaan pimenevissä syysilloissa ja näiden hetkien hedelmiä nyt odotetaan syntyviksi Nappulavaaran kenneliin joulukuun alkupuolella :)!

Kuva Miira Häggblom

Tuleva äiti voi jo nyt hyvin paksusti, ruoka tosin ei rouvalle oikein maistu... Tarjoillaan pehmennettynä, hienonnettuna, haudutettuna, lihalla, kanalla ja munalla jnejnejne mutta hän vain imeskelee poskiaan! No, sympatiasyömistä on kyllä muuten huomattavissa lähipiirissä, öhöm :) Agilityradoilla saatetaan nähdä tukevoitunut Rouva Haavisto ja hyvin syönyt fifinsä Kipa Irmeli! Mutta asiaan vielä, tiineyttä on kestänyt tänään 37vrk. Odotettavissa on todennäköisesti useita penneleitä, tiineysultrassa näkyvissä oli monen monta pientä sykkivää sydäntä. Saapa nähdä, pitävätkö mun enneuneni kutinsa. Niissä pieniä soopeleita on kirmaillut Veli-Kanin johdolla seitsemän! Paitsi että toissa yönä syntyi myös tricolour nimeltään Hermeliini - se lienee toteutuessaan kuitenkin olevan jo enenmmän kuin "lotossa 7 oikein"-mahdollisuuksien luokkaa. Hymy lähtee ensi viikolla rakentamaan pesäänsä Eran luo Inkooseen ja tän muden napanuoraa nyt vähän venytetään ;-). Se kestää, voi vähän paukkua mutta silloin varmaan pitää lähteä kurkkaamaan pentulaatikon touhuja!

Nyt pitänee laittaa iltapuurot tulille. Koitan räpsiä kuvia MASUsta ja laittaa päivitystä tulemaan... Alla nyt vielä itse mude. 8 viikkoisena pallerona. Ai miten niin pentukuumetta :)?!

Käytiin jokunen viikko sitten tyttöjen kanssa Survo-Korpelan kotieläinpihalla. Oli possuja, kukkoja, lampaita, vuohia, marsuja ja pupuja. Oli siis ihanaa! Piti mennä toistekin, mutta luin just lehdestä, että pihalla oli vietetty kesän päättäjäisiä heinäkuun lopussa. Höh, ei ehditty enää :/ (äitiä siis harmittaa, soli niin ihana se possu!).

Possut olisivat olleet kesän jälkeen vielä vailla kotia, "melkein" jo otin meille mutten sitten kuitenkaan. Marko haluaisi Hymylle lampaita - kai kaksi possua ajaisi saman asian? Ne oli ihania, kun saivat hepuleita aitauksessaan, pukittelivat, röhkivät ja vetivät sata lasissa peräjulkua ympäri ämpäri :) Kerttukin tykkäsi niistä!

Sannin lemppareita olivat vuohipukit, voikukanlehtien syöttäminen ukkeleille oli aivan pop!

Täytynee yrittää tehdä Ähtärin retki jossain vaiheessa vielä loppu kesän kuluessa. Sieltä varmaan voisi saada mukaan syksyllä kotia etsivän hirven? Ilman niitä kärpäsiä, tottakai. Mahtuu helposti meidän kyytiin!

Jatketaan nyt vielä eläinteemalla... Mä luulin, että meillä asuu parsoni ja sheltti. Mut se sheltti onkin kiinanharjakoira. Niistä voi tulla sellasia, jos ne pesee. Noudatin kyllä ohjelämpötilaa, en ligonnut ja rumpukuivaajaakaan ei käytetty. Mutta jostain syytä kaikki villat lähti. Olis vissiin pitänyt laittaa villapesulle eikä kirjopesulle mutkun mä luulin, et tricolorit pestään sillä. Shampookin oli sinistä, sekin oli varmaan väärän väristä, siitä sen täytyy johtua. Mutta lopputulos on kutistunut, pohjavillaton, päällyskarvaakin menettänyt sekä lähes housukarvaton söpöstys, joka on rekisteröity shetlanninlammaskoiraksi. Jos kiinanharjakoirilla olis rotuunottoja, voisin käydä koklaamassa. Jos sen vaikka astuttaisi sellaisella ;D?

Sanni jo heräsi päikyiltä. Touhuaa nyt tuossa takana Piia-tädin tekemien helmien ja rannerenkaiden kanssa. Kai se on tyttölapsilla jotain sisäsyntyistä, tämä kaunistautuminen. Näiden lapsien äiti ei tunnetusti koruilla komeile mutta tyttönsä kylläkin! Lapsen mielen saa iloiseksi niin pienellä ja puuhaa moneksi hetkeksi, Tiimarin alekopasta -90%... Joo, ei ihan viimeistä huutoa mutta ei onneksi vielä haittaa!

Tytöt nukkuvat muuten jo "isojen tyttöjen" sängyissä ;)! Sannin sänkyyn odotellaan vielä turvalaitaa, nyt sen virkaa tekee nojatuoli. Nukkui reppana ekana iltana lattialla kun menin peittelemään. Onneksi laitoin pinnasängyn patjan lattialle, jotenkin arvasin että siinä voi käydä niin! Mut ei oltu kuultu Markon kanssa mitään joten kai Sanni oli unissaan tipahtanut. Kerttu höpöttää nukkumaan käydessään "iisssooo iisssooo" ja piehtaroi onnessaan pedillään. Eikä ihme, kai se rinnisänky alkoi jo ahdistaa.

No nyt heräsi sitten Kerttukin päikyiltään ja heti täysi rähinä päällä. Kirjaimellisesti leijonat karjuu ja apinat kiljuu! Se ei aina ole vaan positiivistä ja toivottua, että ne duraselit vaan kestää ja kestää ja kestää ja kestää...

Lähden armahtamaan koirat ulos ja lapset välipalalle!

Helle on hellinyt, ihanaa! Viikonloppuna oli jo oikeastaan liiankin helteistä, ei kestä äidin eikä varsinkaan lasten nahka. Sanni yritti jo nauttia sisäisesti aurinkorasvaa suojakertoimella 50... No, melkein teki itekin mieli kaataa sitä kurkusta alas.

Ja kaikki on tällähetkellä PAHhaa. Ihan kaikki. VilleVallantonta sotkivat menemään eilen ja kumpainenkin tuumasi että PAHhaa. Olin eri mieltä. Ei voi olla kamalan pahaa, jos jätskiä on JOKA paikassa ja suuhun ei enempää kerralla voi mahtua. Silti se oli PAHhaa. Niinkuin jauhelihasoppa ja kuravellikin. Kaikkea on pakko maistaa, ihan kaikkea... Paiti jos se on epäilyttävän näköistä ruokaa, niinku perunamuussia.

Hymyä odottaa sunnuntaina Lahden keikka. Lähdetään sen kanssa privaatti reissuun agirotuun :) Mupen perilliset starttaavat alojoukkuekisassa! Hövelisti keväällä lupasin Tuulalle, että ilman muuta lähdetään Hymyn kanssa. Mulla oli mielikuva, että alojoukkueissa mennään ns. möllikisojen mukaan eli ei keinua eikä keppejä. Karu totuus paljastui SM-kisareissulla, kaikki esteet siellä voi olla... Varmistin asian vielä järkkäreiltä ja näinhän se on. Ups. Hymy ei vielä mene suoria keppejä eikä keinua ilman remmiä. Jaa, kukakohan ei ole saanut aikaiseksi opettaa loppuun saakka... Eilen illalla harkkojen jälkeen tein kotona vieä keinua, menee nätisti remmissä mutten uskalla sitä päästää vielä ilman ennenkuin on aivan suoritusvarma. Ja kepit... Kujalla mennään aika kivasti muttei vielä hajuakaan kun ne suoristaa. No, ehkä se agirotu ei ole niin vakava paikka, mulle ainaskaan ;-)! Kipa ei lähde matkaan, uhosin ennen Tornion reissua että kyllä me mennään avo-SM taistoihin mutta not. Ei sillä puomilla. Ei missään tapauksessa. Nyt ollaan kisaamatta ja koitetaan saada pienen ärrierin aivoherneet siihen malliin että se tietää mitä puomilla tehdään. Ja varsinkin mitä EI tehdä!

Sitte noi öttö ja hytty. Niitä on paljon. Öttöjä montaa sorttia ja hyttyjäkin ilmeisesti. Jotenkin ne jaotellaan kahteen eri lajiin, perusteet ei oo ihan mulle valjennu. Sannin etusormi on nyrjähtää sijoiltaan, kun jossain pörisee, inisee tai surisee. Ne on öttöjä ja hyttyjä. Ja ötöt tulee varsinkin silloin, kun ei oo hattu päässä. "Mitä äiti on sanonut, lakki päähän ettei ötökät pure?!" Vastaus kuuluu että "ÖTTÖ!" Se lakki ei silti mee takaisin päähän, läheskään aina.

Uimamaisterit.

Tuolta se öttö tuli ja tuonne se hytty meni. Vai miten se nyt oli.

Katotaan saisinko tähän videonkin vielä lisättyä (osaako joku neuvoa miten se onnistuu?).

Mutta nyt äkkiä kiehauttamaan kuppi sumppia, ennekuin pimut herää!

Mä olen aivan säälittävä ! Oon jäänyt täysin koukkuun YLEn ykkösen BBC:n aamusarjoihin. Joo, voisi olla pahempikin riippuvuus johonkin muuhun mutta säälittävän musta tekee se, että katon niitä ulkona... Ainakin joskus.

Vuosi sitten tuli Ystäviä ja Naapureita, sitten pitkään Sydämen asialla, sen jälkeen joku jonka nimee en muista, kesällä epsanjasta Serranon perhe, alkutalvesta Ylämaan Kuningas ja nyt Syteen ja Saveen. Huonompi homma on se, että aamu-tv:n lähetysaikaa on jatkettu tän vuoden puollella klo 9.30 saakka. Se vartti on tehnyt meidän aamuista hirveitä (= äiti ei pysty kattoon sarjaansa kuten ennen...) Se vartti tekee oikeesti paljon, seli seli. Kymppiin mennessä on saatava pimut pihalle ja nyt sen kertainen tarina on vasta muotoutumassa, aikaisemmin elettiin jo melkein loppuratkaisuja! Mutta onneksi äiti on muuntautumiskykyinen ja pystyy sopeutumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen ! Ulkokamppeet päälle lapsille, koirille ja itselle samalla kun sivusilmällä pidetään juonesta kiinni (kakat tähän paikkaan on paha rasti...) ja orkesteri ulos. Samalla kun toisella kädellä vääntää lumipalloja, istuttaa lapiota tumppu-käteen, heittää Kipalle lelua ja nostaa keiloja (lapsia) hangesta ylös pystyy hyvin seuraamaan terassin ikkunasta miten käy... Onneksi naapurit ei näy emidän takapihalle ja jos tiellä menee joku voi vaikka vähän niinkuin silmän lumeeksi hinkata sitä ikkunalasia puhtaaksi tai hihkasta tytöille että "äiti vähän kurkistaa mitä kello on". Joo. Sit kun lopputeksti lipuu pystyy jo hyvin vetäämään pulkkaa.

Mutta paha on, jos joutuu käymään kahtena aamuna peräkkäin vaikka terkkakeskuksessa. Niinkuin viime torstaina ja perjantaina. Keskiviikkona Brian kuoli mutta mitä helkuttia on tapahtunut seuraavina päivinä? Mä olen ihan pihalla koko jutusta! Nyt tilaa asuttaa ihan uusi perhe ja salad day`s Business pyörii niitten voimalla. Mitä tapahtui Faithille ja lapsille? Kertokaa nyt pliis, kai tätä joku muukin kattoo? Eläkeläiset? Pitäiskö soittaa Jalasjärven mummolle?

Muuten on menty tammikuu samoilla laduilla kuin pari edellistäkin. Sanni oli kipeenä oikeestaan koko kuun ja me muutkin flunssailtiin. Koirat hillui mukana siinä missä pystyivät, agiliitoa päästiin jokunen kerta kummankin kanssa ottamaan. Mut aika vähän, katotaan nyt onko liian kova pala yrittää Kipalle sm-nollat. Mutta onhan tässä nyt aikaa vielä ja homma on nyt jo vähän paremmin lapasessa. Hymyn kiidot jää nyt pakostakin siihen rakoon että tehdään, jos ehditään. Mut hieno on sekin, voi vitsi, silloin kun pääsee tekemään! Sulaisi jo maa ja lähtisi liukkaat niin pääsisin opettaan sille keppejä oikein kunnolla kotona! Varastossa odottaa ihan bränikkä sik-sak kujapujottelu! En tuossa jäisellä pihalla ala lipsuttelemaan mutta jahaka pikkuisen tulee pälviä maahan niin sitten alkaa kepikepikepi!

Liukasta on todellakin. Hieno homma, luistaa pulkka ja kelkka aivan mahavasti, kun ei ne maalla (onneksi) hiekota! Mutta Hymyn selälle se ei tee hyvää. Se liukastelee ja lipsuttelee liikkuessaan ja saa selkänsä jumiin. Kipa mennä kipittää niin erilaisella askeleella ettei se samalla tavalla liukastele. Hymy liikkuu paljon rennommalla askeleella ja luiskahtelee, sille ei sovi yhtään tämmöset haja-asutusolosuhteet. Hommasin kummallekin BOT:in verkkoloimet, vähän olen ollut skeptinen niiden toimintaa kohtaan mutta kokeillaan nyt. Hymy pitää omaansa ihan tyytyväisenä yöt mutta Kipa seisoo häntä sojottaen aivan jäätyneenä paikallaan pukemisen jälkeen. Hyi, ota pois, se ihan mulkoilee. Tököttää hetken paikoillaan ja käy sitten pötkölleen. Se ei muutenkaan tykkää takeista ja kai tää on ihan liikaa sen sietokyvylle !!

Mut nyt täytyy tallentaa ja julkaista tää pian, eka versio jo hävisi. Ravaan vähän väliä hyssäämässä Sannia, jokin on taas huonosti neidillä. Nukkui kuin enkeli viime viikon 3 tunnin päikkyjä ja nyt huutelee vähän väliä. Ei hyvä. Lupaan aktivoitua nyt päivittelemään vähän tiuhempaan, sitä en lupaa mikä taso ja sisältö on mutta yritetään  ...

Alla jo muokkausta klo 17.10... Kakkajuttuja, kirjaimellisesti ! Lukekoon ken haluaa ;D!

Mun tuli äsken se isohätä ja pakko oli mennä. Kerttu oli jo nälkäisen oloinen ja siksi siis vähän itkuinen. Se huutaa yleensä vessanoven takana kuin palosireeni ja nyt en jaksanut sitä alkaa kuunteleen - jätin huussin oven siis vähän raolleen ja aattelin että ehdin käydä ennenku ne huomaa. Joo, pääsin just istumaan, kun kumpikin jo törötti siinä ovella polvet notkollaan masut pystyssä! Otin toiselle ultrapinkin potan nurkasta ja toiselle korokkeen, et istuisivat siihen mun eteen (ja eivätkä yrittäisi tunkea roskikselle ja vessaharjalle...). Kerttu istuikin korokkeelle mut Sanni ei sitten millään siihen potalle (ilman vaippaa muuten turha edes yrittää!). Sanni jäpitti siinä ja seurasi tarkkaavaisesti mitä mutsi puuhasi. Kun tuli aika ottaa veskipaperia, pääsi Sannikin tilanteen tasallle ja nappasi rullan telineestä ja pakitti välittömästi käytävän puolelle. Äiti siinä sitten anelemaan että annappas rulla äidille, äiti tarttee sitä. Sanni katto rullaa ja mua ja pakitti vieläkin. Äiti kehrää jo pehmeimmällä äänellään... Sanni ottaa ja vetää rullasta hirmu pitkät siivut ja antaa sitten loppu rullan viereensä tulleelle Kertulle. Hieno tyttö, anna paperi äidille! Sanni kattoo taas mua silmät lautasen kokoisena ja repäsee siitä pitkästä palasta semmosen puolen arkin kokosen palan ja tuo sen mulle ja pakittaa äkkiä takas asemiinsa. Aha, tällä siis mennään... Äiti anelemaan lisää paperia ja sama kuvio toistuu sillä lisäyksellä että nyt Kerttukin hoksasi mikä on leikin nimi. Ne toi mulle vuorotellen niitä minipaloja kunnes Kepa lopulta armahti ja antoi koko rullan! Sanni näytti vähän pettyneeltä !

Mitä tästä opimme? Pidä aina vararulla käden ulottuvilla! Episodin jälkeen sitten neideille maistuikin lihapullat ja potut, Kertun jälkkäri oli lihapullabanaani - lihapulla vasuriin ja banskua oikeeseen ja sitten laitetaan yhtäaikaa sekottimeen nenun alle. Upposi.

Tytöt on sairastellut nyt 2kk lähes putkeen ja alkaa olla mehut mutsista irti. Viimeisinä vaiheina Kerttu tokeni vesirokostaan just jouluksi, Sannin kanssa kävin tapanina hakemassa kuurin bronkiittiin, uuden vuoden aattona Sanni aloitti oman vesirokkonsa ja pari päivää sen jälkeen keuhkoputkentulehdus oikein yltyi. Eilen olin kolmatta tuntia mega-rohisevan ja hengityksen kanssa painivan Sannin kanssa tk:ssa, päästiin onneksi kotiin eikä lastenosastolle. Apteekin kassissa oli aika arsenaali lääkkeitä :( Nyt neiti vetelee rauhanpiipustansa 8xvrk avaavaa suihketta, syö kortisonia 3 vrktta ja kolmatta 1vkon antilooppi kuuria puolentoista kuukauden sisään, nyt obstruktiiviseen bronkiittiin (= hengitystä ahtauttava keuhkoputkentulehdus) ja keskikorvantulehdukseen. Mutta ihailtavan reipas potilas, makee mimmi kertakaikkiaan! Ei kitise eikä valita juurikaan. Kertulla ei sitä vastoin oikein ole nyt elämä makaa mallillaan, vaikkei olekaan kuin pikkaisen räkätautinen ja roikkuu äidissä molempien edestä... Voi velli, ottaisin itelleni kaikki rempat tytöiltä mut ei taida onnistua.

Kipa ja Hymy on taukoillut oikeestaan koko joulukuun agiliidosta kun halli oli kuusimyymälänä. Lauantaina Kipa treenaili Peten opeissa Hupijan puitteissa ja onnistuttiin kyllä melko nappiin - kaikesta kotihässäkästä huolimatta! Ihana olotila, sen fiiliksen ja latauksen kun olisin saanut pulloon, sitä on nimittäin haettu! Täytyy koittaa pian kirjoittaa ylös se lataus, jos saisi sen toistekin päälle, nyt en jaksa... Hymyn kanssa oli tarkoitus mennä käymään päiväseltään tekeen jotain kivaa mutta se jäi tänäänkin kun ei voinut jättää kovin pitkäksi sakkia tänne ilman mutsia (tarvitaan kaksi syliä...). Onneksi päästiin toi vajaan tunnin lenkki heittämään ruuan jälkeen ihan rauhassa.

No, meni sairaskertomuksen puolelle mutta se on sitä nyt... Nyt nukkumaan kipin kapin, huomenna on iskä töissä ja sirkus yhden pellen varassa.

Ai niin, jestas -

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 :)!

Reissattukin on oikein urakalla sinne tänne tautien lomassa. Käytiin "akkaporukalla" Raisiossa IKEAn täsmäisku tekemässä ja lihapullien laaduntarkkailu suorittamassa (ressaantunut perheenäiti harrastaa näitä, kaikki lapulla ylhäällä - ei näyteikkunahaaveilua enää... pullat kuten ennen!) ja sitäkin tärkeämpänä Piiran Leenalla koiria hoidattamassa. Hymylle oli aika varattuna Leenalle jo vuosi sitten, mutten päässyt lähtemään mahani kanssa ja niin se vuosi vaan vierähti seuraavaan mahikseen.

Hymyn 10vkoisena murtunut vasen etujalka on röntgenologisesti luutunut täysin ja erinomaisesti mutta mietin kuitenkin aina, onko se jättänyt ongelmia hermo-lihastoimintoihin tai kropan käyttöön. Lihashuollon yhteydessä löytyy aina tiukkuutta vastakkaisessa lavassa ja th-rangassa. Hymyn kanssa on kuitenkin treenattu todella vähän ja pidetty harkoissa tarkasti silmällä sitä, miten se liikkuu - hyppää puhtaasti eikä ole liikkumistaan siellä "hakenut", onneksi. Mutta nyt, kun en millään pysty enää niin pedantisti keskittymään vain koiriin, kuten ennen lapsia, on itsellä vielä epävarmempi olo. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jännityksellä siis katsoin ja kuuntelin Leenan terapiaa - th-rangan ylimenokohta oli kovin tiukka ja ranka hieman vino (eli kohta jossa rintaranka vaihtuu lannerangaksi) ja osa alaselän lihaksista tuntui vahvemmilta (vastakkaisella puolella kuin murtuma eli oikealla). Leena sai kuitenkin rankaa hyvin avattua ja selän asento normalisoitui. On enemmän kuin todennäköistä että tämä johtuu tuosta murtumasta, joka muutti moneksi viikoksi huimalla tahdilla kasvavan ja kehittyvän pennun motoriikkaa ja jäi vääräksi liikemalliksi hermo-lihasmuistiin. Mutta summa summarum, Hymy Haavisto sa jatkaa normaalia elämäänsä ja harrastamistaan ja me koitamme nyt pitää selän rentona ja tehdä piiitkäää ravilenkkiä REMMISSÄ. Eli vaununpyörät savuamaan. Se on pakko todeta, että yleensähän Hymy liikkuu lenkkeillä Kipan valjaiden painona, roikkuu ja repii niissä tai remmissä kulkee mun vierellä ja toljottaa namitaskuja niska vinossa ravaten, ei hyviä liikemalleja :)...

Raisiosta kun kotiuduin raakkuvana räkänokkana niin lähdettiin tyttöjen kanssa seuraavana päivänä ajeleen Ilmajoelle Paulan, Ronin, POKEN!!! ja Pixun luo. Itsepäisyyspäivänä pidettiin synttärit vol2 ja niin oli taas maha täynnä kakkua ja hyvää ja kadotetut kilot tuplana takaisin... Sunnuntaina 7. päivä oli LAGUn ihan sikahienot kisat mahtavassa uudessa kuplassa ja mä olin niin dööööd kuin vaan ikuna voi olla. Ihan väärä lähtökohta ja pesiilleenhän se meni, oli niin alivirettä ja sit lopuksi ampui ihan yli latinki jotta voi itku, ei jäänyt lapsille kerrottavaa mutta opittvaa kyllä sitäkin enemmän. Ihan täytyy seuraavalla kerralla miettiä että lähetäkö vai ei. 

Viikko meni Ilmajoella ihan kauheen nopsaan (menee ne kotonakin :) muttei aina niin kivasti;)! ). Poke on heittäytyny ihan mahrottomaksi pojanklopiksi. Oltiin ulkoilemassa tyttöjen ja Kipan ja Hymyn kanssa. Poke ja Pixu jäi kotiin reserviin. Tultiin takas ja takan edestä löytyi silvottu ääsmarketin hetelmäpussi ja jotain kuidun näköistä mössöä. Ihmettelin siinä että oliko kaverit dyykannu roskiksen, mielestäni jätin sen kaapin kiinni. No, sit jossain välissä tuli mileen, et missäköhän ne edellispäivänä ostetut päärynät on? Äly ja väläys - pussi esiin roskista ja mitä siinä lukeekaan? PÄÄRYNÄ. Poke oli sit vegaanimiehenä vetässy ne meneen ja jättäny hammastikut (ne rontot) jauhettuina jäljelle kun keppejä on kielletty AINA syömästä. Joo, se tykkää ompuista ihan kamalasti ja kai sitten päärynöistäkin mutta ihmettelen vaan miksei se tuore leipä kelvannu?

Niin, sit noi ohennussakset. Parturia on leikitty vähän puolin ja toisin ;-) Era, nyt tulee kaamee paljastus ja Tuula - kato sit seuraavalla kerralla et sun kasvattien perhe tietää kunnioittaa trimmaustaitoja :) Mä en osaa, multa varmaan pitäis kieltää kaikki sakset! No, ennen Jyväskylän näytelmiä en uskaltanut juuri karvaakaan katkaista Hymyltä. Ensinnäkin kun sitä on niin vähän tällähetkellä (paitsi OLI korvien takana niitä semmosia hussottavia höytyviä) ja toisekseen kun en oikeesti osaa kattoo mistä ja mitä pitää katkoa, näpsin ehkä 10 karvaa poikki korvan päältä ja sit sormi suuhun. No, näytelmiin ei loppupeleissä menty, kiitos kuitenkin Mätön Lauralle joka oli lupautunut siistimään Hympen! Kun sitten ei tarvittu Lauraa, iski muhun Raisoin reissua edeltävänä iltana kauhea rohkeuden puuska. Leikkelin kynnet kummaltakin ja siistin tassukarvat (sen sentään taidan jotenkuten) ja sit alkoi viikate heilua. Marko kattoi sohvalla kun karva pöllysi ja sakset klipsutti. Noudatin ihan kirjaimellisesti Haverilan Tuomakselta Varkauden kisoissa saatua neuvoa - ota tosta korva takaa kii ja paa poikki reilusti hossottavat karvat (samassa yhetydessä sain kyllä myös neuvon olla noudattamatta Tuomaksen trimmausvinkkejä). Musta Hymy näyttää tosi siistiltä ja sen pää ja korvat näkyy ja takkuja on PALJON vähemmän korvien takana :) Onneksi kuitenkin kuulin sit bc-ystäviltäni Raisoin reissussa että on se vain VÄHÄN jättänyt saksen jälkeä ja siinä ei kuitenkaan mene kuin MONTA kuukautta että ne kasvaa ns pois. Joten veri sori vaan - on vähän nolona hän eikä takuulla trimmaa IKINÄ korvien lähiympäristöä!!! Hymyllä oli kyllä luotto muhun koko ajan, se torkkui silmät kii... LIsään joku ilta kuvan tästä ilkivallan uhrista, ny en jaksa enää kaivaa kameraa...

Mutta "paha saa palkkansa". Iltana eräänä laitettiin Paulan kanssa kotikampaamo pystyyn ja samalla kun toisella silmällä seurattiin PAKOa leikattiin mun hiukset. Ohennussaksille olis loppupeileissä ollut käyttöä ja niimpä varattiin sit aika seuraavana aamuna kampaajalle. Onneksi ei ole missikisoja tiedossa ;D!!!

Eilen reissattiin sit aamusta JATti sakilla vajaa tunti Längelmäelle. Siellä on lämmin halli (+15) agiesteillä ja kouluttamaan tuli Salmelan Jari Takuista. Erittäin hyvät reenit - sekä Kipan että Hymyn kanssa. Kipa kanssa napakkuttaa ja tarkempaa ohjausta, nyt se ei esim tullut mulle "tässä" - käteen, vilkas ja otti ite kurssin eteenpäin, kylläkin oikeille esteille mutta hirmu kurveilla. Hymelius mun taas pitää (mikä tämäkin on jo ollut tiedossa...) kuoria sitä pumpulista ja viedä sitä rohkeemmin positiivisella rähinällä! Tulee vauhti ja kierroksia lisää, nyt se ihmettelee mikä sen mamman on kun se on noin pehmo...

Mutta nyt on pakko lopettaa, oon käyny noin 5x Kertun luona, taitaa kuume ja vesikellot nousta...